This content is protected, please login and enroll course to view this content!

7 thoughts to “Dyspraksia, dysartria, vai ehkäpä molemmat? Ja mitä sitten?

  • Petra

    mitä sitten?-osio selkeytti vielä paljon aiempia tekstiosuuksia. Itsellä juuri se on ollut vaikeinta, että mihin painotetaan dyspraksiassa ja dysartriassa. Dysartrian arotusdiagnostiikka vielä itselle hieman pulmallista/epävarmaa. Pitää kaivaa siitä tietoa enemmän. Itse tarvitsisi nyt tähän vielä selkeitä esimerkkejä, miltä nämä oikein puheessa näyttävät ja kuulostavat.

    Vastaa
  • petra.laurema

    Fonologian kuntoutuksesta toteat hyvin, että keskitytään mainitsemiisi asioihin: mielestäni siitä voi lukea, että muutakin tehdään. Kosketusvihjeillä ohjataan siirtymiä tavusta toiseen fonologisissa pulmissa. Dyspraksiassa sensomotorisella tuella on hieman eri funktio.

    Vastaa
  • Katja Koski

    Hyviä oivalluksia Petra!

    Vastaa
  • henna.jokela

    Olen usein pohtinut arvioinnissa sitä, miksi mielestäni harvoin tapaan lapsia, joiden kohdalla voisin puhua dyspraksiasta, vaikka epäselvästi puhuvia lapsia tapaan kokoaikaisesti. Termiin viitataan usein myös silloin, kun puheessa on laajalti äänteellisten taitojen hallinnan vaikeutta ja laajaa artikulaatiovaikeutta.

    Olen jonkin verran tehnyt työtä myös syömisvaikeuksista kärsivien lasten kanssa, mutten koskaan ole ajatellut syömisvaikeuden olevan erottelutekijä dyspraksia/dysartriassa. Dysartriasta omaan liian vähän tietoa, mutta tämä toiminee ponnahduksena uuden tiedon hankkimiseen. Olen aina ajatellut, että myös puhemotoriikan häiriöön voi liittyä syömisvaikeutta, ja siksi olen liian vähän tiedon vuoksi ohittanut dysartrian mahdollisuuden puheentuoton vaikeuden taustalla näiden lasten kohdalla.

    Onneksi aina voi oppia uutta!

    Vastaa
    • Saara.tillander

      Kirjallisuudessa erotetaan vielä oraalinen ja puheen apraksia toisistaan. Mikäli lapsella on myös oraalista apraksiaa, se voi näkyä juuri syömisessä ja muissa ei-puheeseen liittyvissä toiminnoissa. Asiaa mutkistaa vielä se, että dyspraksiaan perehtyneen tutkija/kouluttaja Edith Strandin mukaan harvoin nähdään ns. puhtaita häiriöitä vaan usein lapsella on kombinaatio fonologisesta, dyspraktisesta ja dysartrisesta vaikeudesta. Kunkin näistä osuus lapsen vaikeuksien taustalla vaikuttaa hänen mukaansa siihen, mistä kuntoutuksessa kulloinkin kannattaa lähteä liikkeelle.

      Vastaa
  • emiliapia.strandvall

    Heippa, aivan mahtava teksti josta sain väsättyä melko selkeän mind-mapin, jota tulen ehdottomasti käyttämään arvioinnissa jatkossa. Jännä tuo, miten dysartria ja dyspraxia ensinnäkin oikeasti ovat erilaiset ja ettei niiden kuntouttamisessa hyödynnetä auditiivisesta erottelusta, niin kuin fonologisissa pulmissa. Jotenkin olen aina ajatellut, että kaikki hyötyy siitä. Toisaalta dyspraxian kuntoutuksessakin ilmeisesti paljon tuo auditiivinen palaute omasta puheestan tärkeä, joten voihan siihenkin kuntoutukseen paljon käyttää erilaisia ”kuuntelu”-tehtäviä esim. vaihteluksi terapiasessioon, jossa lapsi itse joutuu tuottamaan paljon.

    Vastaa
  • mervi.holappa

    Fonologisesta pulmasta mainitut asiat olivatkin jo tuttuja, kun taas dyspraksiasta ja dysartiasta sain kivasti lisätietoa. Dyspraksian ja dysartrian teoriapohja on tullut osittain tutuksi koulun penkiltä, mutta näiden kuntoutuksesta ei opintojen aikana ole pahemmin puhuttu. Painopiste kurssilla, jossa näitä aihepiirejä käsiteltiin, oli pitkälti aikuisissa. Teksti tiivisti hyvin dyspraksian ja dysartrian ominaispiirteitä ja eroja. Olisipa kiva päästä näkemään esimerkkivideoita dyspraktisen tai dysartrisen henkilön puheesta, jolloin näkisi, miten nämä ongelmat realisoituvat puheessa. Mitä sitten -osiosta sain poimittua hyvin vinkkejä kuntoutustyötä ajatellen ja vaikka aiheesta pitääkin etsiä lisätietoa, niin ainakin nyt on pohja, mistä aloittaa.

    Vastaa

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *