Katseen siirtäminen
- Katseen siirto esineestä keskustelukumppaniin on ELINTÄRKEÄ taito kommunikoinnille, sillä se tarjoaa erityisesti emotionaalisesti tärkeää tietoa keskustelusta. Katseen avulla opimme myös erilaisia taitoja, joten kasvoihin katsomisen taito edistää kykyä ymmärtää miten puhe syntyy ja miten puheliikkeitä tehdään.
- Katsekontakti lisää jopa oksitosiinia, joka on mielihyvä hormoni ja auttaa ihmisiä pitämään toisistaan (https://www.nature.com/articles/tp2014146)
- Puhumisen opettelussa on todella tärkeää, että lapsi katsoo sinua kasvoihin, jotta hän näkee miten sinä liikutat suutasi ja hänelle tulee syy-seuraus yhteys puheen ja kasvojen liikuttelun välille. Katsekontakti nimittäin lisää jäljittelyä (https://royalsocietypublishing.org/doi/abs/10.1098/rsbl.2010.0279)
Ohjeita katsekontaktin synnyttämiseen
- Etsi paikka missä lapsi synnyttää katsekontaktin parhaiten
- Näkörajoitteiset lapset tarvitsevat lähikontaktin 15-20 cm
- Joskus katsekontakti löytyy paljon kauempaa! Minulla oli eräs asiakas, joka löysi kasvoni vain n. 2 m päästä. Sen jälkeen pystyin siirtymään hänen lähelleen, ja ylläpitämään katsekontaktia.
- Lapsen alapuolelle asettautuminen tukee usein katsekontaktia.
- Muista että voit joutua tekemään satoja toistoa ennekuin lapsi alkaa katsomaan sinua. Helppo harjoitus onkin lähiympäristöön annettavaksi: “kaikki katseen kautta”. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki esineet mitä lapsi haluaa annetaan vain katsekontaktin kautta, kuten alapuolella näkyvässä Emman ja äidin harjoitusvideossa tapahtuu.
Katso kun asiakkaani Emma äitinsä kanssa harjoittelee katseensiirtoa
Äidille on annettu seuraava ohjeistus:
- Tarjoa jotakin mukavaa tekemistä lapset eteen, älä anna ottaa käteen
- Siirrä hitaasti esine omien kasvojen eteen
- Pyri katsekontaktiin
- Anna esine vasta kun katsekontakti on syntynyt
- Kiitä lasta iloisella äänensävyllä “sä katoit silmiin”
Emma tammikuussa 2017
Emma noin puolisen vuotta myöhemmin – huomaa suora katsekontakti, ja muutenkin parantunut kontakti aikuiseen.
Seuraavassa videossa näkyy myös toinen tapa hakea katsekontaktia
Lisää luettavaa ja lähteitä
https://academic.oup.com/scan/article/1/2/87/2362724
https://academic.oup.com/scan/article/6/4/486/1649582
Kurssitehtävä (pohdi keskusteluosioon):
- Jos asiakkaanasi on lapsi, joka tarvitsee katseen siirron harjoittelua, tee tätä ensi kerralla terapiassa ja kuvaa itseäsi
- Katso video, mikä auttoi lasta käyttämään katsettaan paremmin? Ohjaa tämä toimintatapa asiakkaasi ympäristöön perheelle tai päiväkotiin/kouluun.
Asettuminen lapsen alapuolelle toimii usein. Se on ollut myös helppo mallittaa ja ohjeistaa lähi-ihmisille. Ei-kielelliset suulliset äänet ja leikit toimivat myös: hyminät, maiskutukset, pärinät, laksutukset yms.
Tuo riittävä etäisyys lapsen ja terapeutin välillä on useamman asiakkaan kohdalla helpottanut katseen siirtoa.
Katseen siirtoa ja sitä, että lapsi katsoo minun kasvojani ja huuliotani joutuu yllättävän usean dyspraktikon kanssa hakemaan ja vahvistamaan. Joskus oikein miettii, että onko yksi syy ongelmiin siinä, että eivät ole koskaan tottuneet seuraamaan aikuisen kasvoja ja käyttämään peilisolujaan. Teen katseen siirtoa niin, että liikutan tavaraa tai kuvaa hitaasti ja selkeästi lapsen edestä omien kasvojeni eteen ja samalla sanon:” hyvä, katso miten mä sanon sen, hienosti katsot kasvoja”. Tästä olen joskus tehnyt ihan Gas tavoitteita. Katseensiirtoa itseen voi tehdä joskus myös hassuilla ääntelyillä ja liikkeillä.
On ollut mielenkiintoista kokeilla, miten etäisyyden huomioiminen helpottaa katsekontaktin syntymistä.
Katseen siirtoa olen harjoitellut useamman asiakkaani kanssa. Yhden lapsen kanssa tehdään sitä aina mm. kirjaa lukiessa. Lapsi rakastaa äänikirjoja ja on oppinut osoittamaan kuvia. Katseen nostaminen kirjasta kommunikointikumppaniin on ollut kuitenkin vähäistä. Aiemmin lapsi osoitti ja odotti aikuisen nimeävän kohteen, muttei nostanut samalla katsettaan aikuiseen. Puheterapiassa olemme aina tehneet siten, että lapsen osoittaessa esim. traktoria, odotan että lapsi katsoo minuun ja sitten vasta nimeän ja viiton kohteen ja samalla annan lapsen painaa kuvaan sopivaa äänipainiketta (peitän äänipainikkeet kädelläni ennen tätä). Käsien nostaminen kasvojen lähelle auttaa saamaan katsekontaktin helpommin. Tämän olen ohjannut myös kotiin. Katseen siirto lelusta/kirjasta/esineestä aikuiseen on lisääntynyt ja nopeutunut huomattavasti.
Tässä oli paljon hyviä vinkkejä niin tekstissä, videoissa kuin kommenteissakin. Alan nyt havainnoida riittävää etäisyyttä katsekontaktin saamiseksi. Lelujen siirtäminen kasvojen lähelle on usein auttanut katsekontaktiin houkuttelussa ja sitä olen ohjannut myös kotiin. Asiakkaiden kanssa, joilla on tämä taito tavoitteena, harjoittelemme katsekontaktia useiden toistojen kautta edeten.
Muistan omasta loppuharjoittelusta, kuinka ohjaava puheterapeutti ohjasi laittamaan muistipelin kortin omien kasvojen eteen. Kyllä on ollut hyvä opetus 🙂
Hyvä muistutus siitä, miten tärkeää itse katsekontakti on! Sekä hyviä vinkkejä siitä, miten vahvistaa katsekontaktia! Tuo asioiden ja esineiden tuominen omien kasvojen eteen katsekontaktin saamiseksi on tuttua. Pitääkin muistaa tuo, että tilan antaminen auttaa joitain lapsia katsekontaktiin tulemisessa.
Tällä hetkellä asiakkaana ei ole lapsia, joilla katseen suuntaamista tulisi vahvistaa. Keinoja, joilla katsekontakti on aiemmilla asiakkailla vahvistunut, ovat olleet motivoivissa tilanteissa asettuminen vastakkain, asiakkaan aloitteen odottaminen ja alussa vain nopeasta vilkaisusta palkitseminen sekä leikin/puuhan jatkumisella että iloisella kehulla. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että joillekin katseen suuntaaminen suoraan silmiin voi tuntua ahdistavalta ja katsekontaktin “pakottamisesta” tulee epämiellyttävä tilanne, joten yritän pysyä herkkänä sen suhteen kuinka pitkiä hetkiä katsetta kerrallaan asiakkaaltani odotan jos huomaan sen ahdistavan heitä. Tällöin on mietittävä myös muita kommunikoinnin suuntaamisen keinoja. Kehityksellisesti katsekontaktin merkitys on tietysti hyvin tärkeä kuten tutkimukset osoittavat, joten asia on kinkkinen.
Lapsen tasolle laskeutuminen, riittävän etäisyyden pitäminen sekä terapiatilanteessa esim. pelikorttien vieminen omien kasvojen tasolle ovat olleet toimivia keinoja käytännössä.
Minulla on parhaillaan maahanmuuttajataustainen asiakas, jonka kotikieli on englanti ja joka selvästi on kirjolla. Häntä on hyvin vaikea saada vuorovaikutukseen tai ylipäätään toimimaan kanssani yhdessä. Hän ei juurikaan ole puhunut, lauleskelee englanniksi. Hän ymmärtää kyllä suomea, sillä on ollut suomenkielisessä päivähoidossa monta vuotta ja pystyy toimimaan halutessaan sanallinen ohjeen mukaan. Katsekontakti on hyvin vähäistä. Hänen kanssaan olenkin lähtenyt liikkeelle pitkälti voimauttavan vuorovaikutuksen oppeja soveltaen ja katsekontaktia houkutellen. Tästä sai lisää hyviä vinkkejä katsekontaktin hakemiseen ja aion ohjata myös päiväkotiin tätä “kaikki katseen kautta” -toimintamallia.
Autismikirjon asiakkaan kanssa katsekontakti löytyi laulamalla ja tämän jälkeen pystyi siirtymään esineisiin ja katseensiirtoon. Lauloin laulua mitä hänelle oli soitettu tabletilta, ja lopetin laulun kesken. Jatkoin vasta kun hän kääntyi katsomaan minua päin, ja toiston kautta oppi katsomaan silmiin ja vastavuoroinen hymy löytyi samalla.
Hyviä vinkkejä katsekontaktin vahvistamiseen. Jotkin myös kivan yksinkertaisia ohjata lähiympäristölle.
Lähiympäristöön on helppo ohjata tuo “kaikki katseen kautta”. En ole ennen hoksannut tuota etäisyysasiaa, joten voisin jatkossa olla kauempana eräästä asiakkaasta… 🙂
Tulipa hyviä muistutuksia tässä ja mahtavia vinkkejä terapiaan ja arkeen ohjattavaksi. Teen pelkkää etäkuntoutusta tällä hetkellä ja jäin pohtimaan, millainen tämä kasvoihin katsomisen asia on etäkuntoutuksessa. Puheen kuntoutuksessa etä on tietyn asiakasryhmän kanssa välillä tuntunut jopa lähiterapiaa toimivammalta, kun lapset on pääosin niin helppo saada kiinnittämään tarkkaavaisuus kasvoihin, jotka näkyvät ruudulta. Tällä hetkellä minulle tulee puheterapiaan aiempaa enemmän pieniä lapsia, joilla puhe kehittynyt viiveisesti. Tämä katseensiirtoasia täytyy pitää visusti mielessä heidän kanssaan.
Autismikuntoutuksesta aika tuttuja asioita, mutta enpä ole ajatellut tuota että välimatkan ottaminenkin voi auttaa.