Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.
Eväste on pieni tekstitiedosto, joka tallennetaan tilapäisesti käyttäjän kiintolevylle. Evästeitä käytetään lähes kaikilla verkkosivustoilla, eivätkä sivustot välttämättä toimi kunnolla ilman evästeitä.
Välttämättömät evästeet liittyvät sivuston perustoiminnallisuuksiin, eikä sivusto välttämättä toimi oikein ilman niitä. Esimerkiksi tämän evästelupakyselyn vastauksen muistamiseen käytetään evästeitä. Kaikki evästeet voi poistaa käytöstä selaimen kautta ja esimerkiksi erilaiset sovellusten mainoksenesto-lisäosat estävät myös tiettyjä evästeitä.
Analytiikkaevästeitä käytetään anonyymien sivuston käyttötietojen keräämiseen. Eväste mahdollistaa käyttäjän liikkeiden seurannan eri käyttökertojen välillä, mutta ei yksittäisen käyttäjän tunnistamista.
Käytämme Google Analytics -palvelua verkkopalvelujemme käytön analysointiin ja seurantaan. Käyttötietoa kerätään evästeiden avulla, mutta tietoja ei käsitellä tai tallenneta siten, että yksittäisen käyttäjän käyttöä voitaisiin seurata.
Cookie | Domain | Type | Description | Duration |
---|---|---|---|---|
_ga | .katjakoski.fi | Analytics | The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors. | 2 years |
_gid | .katjakoski.fi | Analytics | Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously. | 1 day |
_gat_gtag_UA_85650421_1 | .katjakoski.fi | Analytics | Set by Google to distinguish users. | 1 minute |
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
-Katja käytti avointa hastattelua/teemahaastattelua ja ns. parihaastattelua
– Tosi paljon asioita saatu yhdellä haastattelukerralla ?!Haastattelussa on mukava ilmapiiri. Haaattelu kotona teki siitä luontevan. Osasit hienosti ohjata keskustelua ja koota esille tulleet asiat. Gas- tavoitteet teit ihanan näppärästi.
– Haastattelumenetelmä kuulosti väljältä puolistrukturoidulta haastattelulta
– Haastattelussa oli paljon hyviä kysymyksiä ja hienosti osattu kuunnella mitä haastateltavat vastaa ja vetää vastauksia yhteen. Haastattelu saatu hyvin luonnolliseksi ja keskustelunomaiseksi, mutta silti pysyy hyvin “kasassa” (tämän tasapainon löytäminen on itselleni vaikeinta!).
– Ihan kaikkea en kuullut, sillä äänite oli hyvin hiljainen eikä minulla ole kuulokkeita, mutta kuulemani perusteella vaikea keksiä mitään moitteita haastattelijalle tai lisäkysymyksiä perheelle!
Minulle jäi erityisesti hyvänä juttuna mieleen se että vielä toistit ja varmistit sen mitä vanhemmat olivat sanoneet.
-Puolistrukturoitu haastattelu.
-Mukava, lämmin ilmapiiri > vanhemmat uskaltavat jäädä pohtimaan ja ehdottaa omia asioita, Katja KUUNTELEE ja varmistaa, että ymmärsi oikein + vetää sitten yhteen.
-Lapsi vei melko paljon huomiota siinä taustalla. Näin on lähes aina… Olisi mahtavaa jos pystyisi hoitaa tällaiset keskustelut aikuisten kesken.
– käytössä oli puolistrukturoitu haastattelu
– haastattelu alkoi hyvin laajasta näkökulmasta, mutta sen edetessä päästiin käsiksi yhä tarkempiin yksityiskohtiin. Pidin alun laajasta kehystyksestä tosi paljon – lähestymistapa oli aidolla tavalla kokonaisvaltainen ja asiakaslähtöinen. Voisin kuvitella, että hyvin harvassa tilanteessa vanhemmat tulevat ylipäätään pohtineeksi arvojaan ääneen! Näkökulma fokusoitui kysymys kysymykseltä, ja haastattelun lopussa oli saatu muodostetuksi GAS-tavoitteet. Pidin haastattelijan tarkentavista kysymyksistä ja yhteenvetävistä koonneista; tuli sellainen olo, että vanhempien näkökulma ja käsitykset tulivat aidosti esiin ja niille annettiin riittävästi tilaa. Näin vanhempien sitouttaminen tavoitteisiin onnistuukin luultavasti parhaiten. Haastattelussa oli lämmin, kiireetön, hyväksyvä tunnelma. Terapeutti antoi myös vanhemmille kiitosta ja kannustusta. Itse olisin saattanut kysyä aluksi vielä jotain sentapaista, että mikä tuottaa lapsessa vanhemmille tällä hetkellä iloa, mikä taas tuntuu raskaalta (jos näin on). Perheen voimavaroista olisi voinut päästä keskustelemaan tätä kautta.
Asettaisin tavoitteeksi ainakin tunneilmaisun kehittämisen (osaa ilmaista tunteitaan kodin ulkopuolella, osaa ilmaista ärsyyntymistunteen puheella/viittomalla kotona).
– Katja käytti ainakin teema- ja parihaastattelumenetelmiä
– Ainoa huono puoli haastattelussa oli se, että se keskeytyi välillä lapsen takia, mutta luonnollinen tilannehan se on ja saitte siitä huolimatta keskusteltua asioista hyvin.
Hyviä puolia oli paljon. Kuuntelit perhettä hyvin, olit aidosti läsnä. Kysyit vanhempien toiveita ja kuuntelit niitä. Sait vanhemmat pohtimaan asioita kunnolla. Esitit tarkentavia kysymyksiä ja annoit esimerkkejä. Pohditte asiakkaan tilannetta sekä koti- että päiväkotiarjessa. Osasit kaivaa esille asiakkaan mielenkiinnon kohteet hyvin. Kävitte työnjakoa selkeästi ja realistisesti läpi. Kirjoitit asioita ylös, joten pystyit palaamaan niihin ja osasit koota asiat hyvin yhteen. Sait vanhemmat pohtimaan sekä nykytilannetta että tulevaisuutta ja saitte koottua haastattelun perusteella hyviin arkeen sopivia tavoitteita.
– Ei tule mieleen mitään, mitä olisin vielä keksinyt kysyä perheeltä.
Haastattelu liikkui kaiketi teemahaastattelun ja puolistrukturoidun haastattelun välimaastossa. Osuvilla ohjaavilla kysymyksillä Katja suuntasi vanhempia pohtimaan keskeisiä asioita. Laajoista periaatteiden ja arvojen pohdinnoista päästiin terapeutin lempeästi johdattelemana kohti konkreettisia tavoitteita. Katja aidosti läsnä, kuunteleva, vanhempia vahvasti osallistava. Minusta oli myös hienoa, että Katja lähti selkeästi raamittamaan omaa rooliansa (mihin pt:n resurssi laitetaan). Päästiin myös konkretisoimaan, miten erilaiset harjoitukset liittyvät asetettuihin tavoitteisiin. Yhdessä tekemistä korostavaa ja vanhempia osallistavaa oli myös se, että pyydettiin vanhempia listaamaan tällä hetkellä lapsen tuottamat sanat. Positiivisuutta ja aivan varmasti uskoa tulevaisuuteen loi se, että kerrattiin, mitä edistysaskeleita on jo saavutettu.
– Puolistrukturoitu haastattelu
– Avoimilla kysymyksillä saatiin vanhemmat pohtimaan vastauksiaan. Muutenkin oli hienoa, että keskityttiin siihen, mikä on perheelle tärkeää ja myös lapsen kannalta pyrittiin miettimään tavoitteita. Oli kiva, että Katja varmisti oliko ymmärtänyt oikein. Katja osasi tehdä hyviä yhteenvetoja vanhempien kertomasta ja luoda sitä kautta tavoitteet, jotka varmasti ovat mielekkäitä kaikille ja joiden saavuttaminen helpottaisi arkea. Katja otti myös huomioon toimintaterapian ja sen, mitä siellä harjoitellaan. Lopussa keskustelu jo saavutetuista taidoista oli varmasti tärkeä sekä vanhemmille että terapeutille!
– Haastattelumenetelmänä teemahaastattelun ja puolistrukturoidun haastattelun välimuoto.
– Haastattelutilanne kuulosti luonnolliselta ja Katja hyvin valmistautuneelta. Erittäin hyviä tarkentavia kysymyksiä ja haastattelun ohjaamista oikeisiin teemoihin tarpeen mukaan.
– Vanhempien vastausten toistaminen ja varmistus siitä, että ymmärsi oikein vanhempien puheet oli hyvä asia ja loi vanhempiin varmasti luottamusta siitä, että he tulevat kuulluiksi.
– Hyvin otettiin esille ja etsittiin asiakkaan omat mahdolliset toiveet ja tavoitteet terapialle.
– Alkuun kysymys perheen arvoista kuulosti aika intiimiltä. Tämä tuntui kyllä sopivan tilanteeseen tutun perheen kanssa hyvin! Ensimmäisellä tapaamiskerralla haastattelun aloittaminen tällaisella kysymyksellä voisi tuntua joistakin asiakkaista hieman tungettelevalta.
– Terapeutti lähti tosi kivasti perheen omista arvoista ja toiveista käsin, ja tavoitteet luotiin yhdessä pohtien.
– Haastattelu kuulosti puolistrukturoidulta tai teemahaastattelulta, terapeutti esitti mukavasti useita laajentavia kysymyksiä perheen esille tuomista teemoista
– terapeutti puhui ajatuksensa ääneen ja tarkisti perheeltä, onko ymmärtänyt asiat oikein
– haastattelussa oli mukava, leppoisa ja molempia vanhempia osallistava ilmapiiri
– jo saavutettujen asioiden ja tavoitteiden kertaaminen oli varmasti vanhempia motivoiva ja tärkeä osa keskustelua
-Teemahaastattelun ja puolistrukturoidun haastattelun piirteitä
-Haastattelussa vaihteli kivasti niin avoimet kuin suljetut kysymykset, joiden avulla puheterapeutti pystyi hallitsemaan vastausten laatua ja toisaalta myös vastausten pituutta (halutaanko laajempaa kertomusta aiheesta, enemmän omin sanoin kuvailua vai selkeä tarkkarajainen vastaus tarkkarajaiseen kysymykseen).
-Puheterapeutti piti hyvin haastattelun aikana lankoja käsissään ja ohjasi keskustelua aina eteenpäin ja teki hyviä tarkentavia tai laajentavia kysymyksiä tarpeen mukaan. Puheterapeutilla oli luultavasti omassa mielessään tietynlainen raaka haastattelurunko, mikä sitten täydentyi erilaisilla lisäkysymyksillä keskustelun etenemisen mukaan (auttaa tekemään keskustelusta luonnollisempaa). Ainakin itseä auttaa pitämään tilannetta kasassa ja viemään tilannetta eteenpäin, jos omassa mielessä on mietittynä tietyt avain asiat, mitä perheeltä kannattaa selvittää. Aloittavana puheterapeuttina näitä varmaan miettii enemmänkin, mitä sitten kun työura on jo pitemmällä. Tällöin tietyt oleelliset asiat tulee varmaan kyseltyä ihan luonnostaan.
-Tunnelma oli leppoisa ja homma pysyi kasassa lapsen temmellyksestä huolimatta. Aikuisten kesken haastattelu olisi voinut olla suoraviivaisempi/tehokkaampi, kun keskeytyksiä ei olisi tullut, mutta toisaalta lapsen tekemiset (lauleskelut, ääntelyt) ohjasi myös keskustelun aihepiirejä
– Kysymykset olivat hyviä ja osallisti vanhempia varsinkin tavoitteiden miettimiseen
-Puheterapeutti sanoitti ja veti hyvin yhteen/tiivisti perheen kertomia asioita/toiveita. Näin puheterapeutti pystyi varmentamaan sen, että hän on ymmärtänyt vanhempien kertomat asiat oikein.
– Oli kiva huomata, miten aika laajasta perspektiivistä ja keskustelun aloituksesta päästiin lopulta todella realistisiin ja napakoihin tavoitteisiin. Tämä on varmasti eräänlainen taitolaji, missä tulee paremmaksi vain harjoittelemalla.
– Päivän oivallus: miten ihmeessä tehdään omat tavoitteet, eli että tavoitteet ovat perheeltä/asiakkaalta itseltä lähtöisin: Haastattelun lopuksi kirjatut tavoitteet olivat kaikki tulleet esille vanhempien vastauksista eli ns. vanhempien keksimiä (“omat tavoitteet”), mutta puheterapeutti laati niistä ytimekkäät ja selkeät, mitattavissa olevat kuntoutustavoitteet vanhempien kanssa yhdessä keskustellen
Haastattelussa oli kiireetön tunnelma ja tilaa vanhempien pohdinnoille ja ajatuksille. Haastattelussa oli silti selvästi runko; Katjalla oli mielessä kysymykset/teemat, joista haluttiin kuulla vanhempien näkemykset. Nämä vanhemmat osasivat hyvin sanoittaa heille ja lapselle tärkeitä asioita ja haasteita. Keskustelun pohjalta saatiinkin kirjattua hyviä konkreettisia tavoitteita, jotka ovat varmasti perheelle motivoivia. Puheterapeutin on helppo lähteä liikkeelle näistä tavoitteista (verrattuna laajoihin ja abstrakteihin tavoitteisiin, esim. lisää sanoja lapselle).
Ilmapiiri haastattelussa oli rento ja kaikki osapuolet huomioiva. Vaikka keskustelu vaikutti hyvinkin vapaalta, oli terapeutilla selvästi keskustelulle laaditut tavoitteet ja niihin hänen johdatuksessaan päästiin. Keskustelun lopussa päästiin motivoiviin, arkeen kiinteästi liittyviin konkreettisiin ja täsmällisiin tavoitteisiin.
Puolistrukturoidulta haastattelulta minunkin mielestä kuulosti. Hienosti esitettiin tarkentavia kysymyksiä, ja konkretia oli koko ajan läsnä (sekä sitä myös vanhemmilta vaadittiin). Mielestäni ensimmäinen kysymys ja siinä esiintyvä “arvo”-sana oli ehkä vähän haastava. Arvo on ehkä sanana ainakin omasta mielestäni hankala määritellä, ja jos minulta kysyttäisiin sama kysymys, menisin aika lukkoon. Olisin ehkä itse aloittanut haastattelun kysymällä, että miten kuvailisitte lastanne. Itsekin olisin tavoitteissa keskittynyt vahvuuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin jotka hienosti huomioitiin! Tuli myös sellainen mieleen noiden tavoitesanojen asettelussa, että olisiko sanojen hyödyllisyyden lisäksi voitu miettiä sanojen äänteellistä samankaltaisuutta? Saataisiin tosi paljon toistoja tietylle äänteelle/äänneparille jne? Kaiken kaikkiaan kyllä hyvä ja todella konkreettinen haastattelu!
Haastattelussa mentiin luontevasti eri aika-aspekteissa, välillä puhuttiin nykyhetkestä ja välillä tulevaisuudesta – tämä varmasti motivoi ja sitouttaa vanhempia juuri tämän hetken tavoitteisiin. Välillä asioista keskusteltiin laajemmalla aspektilla (esim. arvot), joista sitten päästiin tarkemmin käytännön asioihin ja puheterapiajakson tavoitteisiin käsiksi. Minusta keskustelussa tuli esille myös tärkeä pointti siitä, että mikä on vanhempien omaat toiveet ja tavoitteet ja mitkä taas ympäristön luomia (esim. kuvien käyttö). Keskustelu oli mukavaa ja rentoa. Vaikka keskustelu välillä laajenikin, niin silti pysyttiin koko ajan asiassa (tässä varmasti auttaa se, että terapeutilla on selkeänä mielessä keskustelun tavoite ja joitakin kysymyksiä, joilla tavoitteeseen päästään). Äiti kysyi jossakin vaiheessa puheterapiajakson tavoitteista ja tässä kohdassa olisin saattanut vielä varmistaa, että oliko äidillä tai molemmilla vanhemmilla mielessä joitakin toisenlaisia tavoitteita.
Haastattelumuotona oli puolistrukturoitu ryhmähaastattelu. Haastattelutilanne oli leppoisa ja tunnelmasta välittyi vanhempien luottamus terapeuttiin. Paljon on jo kommenteissa mainittu samoja asioita, mitä minullakin tulee mieleen. Vanhempia kuultiin ja tavoitteet asettuivat yhdessä miettien. Alussa kysymys perheen arvoista oli mielestäni liian laaja kysymys ja toisaalta ei suoraan anna mitään puheterapiatavoitteiden laadinnalle. Kokonaisuutena onnistunut keskustelu lapsen terapiatavoitteista. Erityisen hyvää oli se, että haastatteluun käytettiin kunnolla aikaa. Pohdinnalle ja ja asioiden muotoutumiselle jäi sijaa. Toisaalta vaatii terapeutilta “silmää” vetää haastattelu/keskustelu sellaisella tempolla joka istuu asiakkaalle. Jollekin pidempi aika ja rauhallisesti etenevä keskustelu, jollekin asioiden läpikäyminen selkeästi ilman turhia jorinoita. Lopussa olisin kaivannut yhteenvetona sovittujen tavoitteiden läpikäymistä eli keskustelun kokoamista. Tämä aina tärkeää kaikissa asiantuntijatapaamisissa ja -palavereissa.
Menetelmänä kuulosti olevan puolistrukturoitu haastattelu.
Tunnelma haastattelussa oli rento, avoin ja luottamuksellinen. Vanhempia osallistettiin vahvasti ja puheterapeutti poimi taitavasti keskeisiä asioita ja näin saatiin muodostettua yhteistyössä konkreetit arjesta lähtöisin tulevat tavoitteet. Hyvää oli mielestäni myös se, että pohdittiin selkeästi myös sitä, että mikä on puheterapeutin ja kodin rooli kuntoutuksessa.
Haastattelussa käytetty menetelmä oli mielestäni puolistrukturoitu haastattelu.
Ilmapiiri haastattelussa pysyi koko ajan leppoisana ja rentona, mutta siitä huolimatta Katja piti keskustelua koko ajan aisoissa. Vanhemmilta kysyttiin hyviä tarkentavia ja laajentavia kysymyksiä, ja Katja myös varmisti ymmärtäneensä/tulkinneensa vanhempien puhetta oikein. Pikkuhiljaa keskustelussa käsitellyt asiat muodostuivat hienosti konkreettiseksi tavoitteiksi. Haastattelutilanteessa huonoin puoli, jolle ei kuitenkaan valitettavasti voi mitään, oli se että lapsi vaati huomiota taustalla ja häiritsi hieman vanhempien keskusteluun keskittymistä.
Haastattelu kuulosti mielestäni puolistrukturoidulta haastattelulta.
En tiedä kuinka tuttu perhe kyseessä, mutta oletan että puheterapeutti on perhettä tavannut aikaisemmin, ja tämän takia ehkä osa kysymyksistä joita itse haluan keskustella jäi kysymättä (esim. puheen- ja kielenkehitys, aikaisemmat terapiat, toteutuvat terapiat, perheen voimavarat jne). Mielestäni keskustelussa aloitettiin hyvinkin isoista kysymyksistä, mutta kokoajan purettiin ajatuksia pienemmiksi ja konkreettisimmiksi asioiksi ja lopuksi tavoitteiksi. Puheterapeutti hyvin toisti vanhempien ajatuksia, ja näin varmisti että oli ymmärtänyt oikein. Minusta hyvää oli myös, että asioita purettiin oikeasti konkreettisiksi, esim. leikkimisen tukeminen ja vahvistaminen, mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Näin on myös helpompi asettaa niitä tavoitteita, kun tiedetään mitä asiaa halutaan kuntouttaa/harjoitella. Hienosti minusta myös mietittiin miten eri tavoitteiden harjoittelua jaetaan terapeuttien ja lähi-ihmisten kesken. Varmasti olisi antoisaa myös keskustella tavoitteista toimintaterapeutin kanssa, jotta varmasti kaikki olisivat kartalla mitä kaikki tekevät. Keskustelua ja vanhempien keskittymistä häiritsi varmasti asiakkaan touhuaminen.
Ajattelisin, että haastattelumenetelmä oli puolistrukturoitu. On uskomatonta, miten paljon asioita keskustelussa saadaan käytyä läpi 45 minuutin aikana ja silti tunnelma on kiireetön ja rento koko ajan! Keskustelusta huomaa, että Katja ja vanhemmat ovat jo tuttuja keskenään ja uskaltavat kertoa näkemyksensä suoraan. Luottamus puolin ja toisin välittyy ihanasti. Vanhemmat ovat keskustelussa erittäin aktiivisia! Näin ei ole aina.. passiivisten vanhempien kanssa keskustelut on hyvin vaikeita ja arvoista puhumisen voisin itse kokea tällaisten perheiden kanssa heti alkuun haastavalta. Vanhemmista myös huomaa, että he ovat hyvin tietoisia asioista ja kuntoutus sekä tavoitteenasettelu on heille tuttua, eikä aikaa mene asioiden selittämiseen. He ymmärtävät oman osansa (tämä on varmasti rakentunut aiemmissa keskusteluissa Katjan kanssa, sillä hän osallistaa perhettä paljon toiminnan suunnitteluun). Katja käyttää puheessaan koko ajan “me”-muotoa, jolla on varmasti paljon merkitystä yhteistyölle. Lapsiasiakas keskeyttää tilanteen ja vanhempien sekä terapeutin ajatuksen useassa kohtaa, mutta tilanteista päästään hyvin eteenpäin. Katja huomioi lapsen keskustelussa, palaa uudelleen asiaan ja kokoaa aiempaa keskustelua. Katjan kysymyksissä näkyy halu näyttää perheelle, että hän on kiinnostunut heistä perheenä yksilöllisesti. Hän hyödyntää heti perheeltä saamaansa tietoa tavoitteisiin ja vie ne konkretian tasolle, huippua! Tykkään myös tavasta varmistaa, että on ymmärtänyt oikein esim. “kuulenksmä sun puheesta”. Kirjaaminen tietokoneella on nopeaa ja selkeää ja muistiinpanojen kertaaminen perheen kanssa kokoaa keskustelua hyvin. Arjen kivoista yhteisistä hetkistä ja perheelle tärkeistä asioista saadaan koottua aidosti arkeen sidotut tavoitteet. Resursseista suoraa puhetta, hyvä. Ja lopuksi vielä kerrataan miten tavoitteisiin päästään ja tuodaan konkretia työnjakoon. Katja varmistaa hyvin perheen toiveet harjoittelulle (varmasti iso merkitys). Tavoitteiden aikajänne on mielestäni melko pitkä, toki myös osatavoitteet käydään keskustelussa läpi. Rehellistä puhetta siitä, ettei kukaan tiedä kauanko tavoitteiden saavuttamiseen menee. Keskustelussa on kaiken kaikkiaan todella vähän puhetta suoraan ”haasteista mitä kirjattiin suosituksiin”, eli pysytään kivan ja vahvuuksien puolella ihanasti. En tiedä, mitä olisin vielä itse kysynyt. Tästä saa paljon vinkkiä ja oppia keskusteluun perheiden kanssa. Koen kuitenkin, että perheen tilanne (tuttuus, lapsen erityisyyden hyväksyminen, kielitaito, jne.) vaikuttavat paljon onnistumiseen ja keskustelun “tehokkuuteen”.
Puolistrukturoitu haastattelu taisi olla. Leppoisa ja helppo tunnelma alun, ehkä omaan makuun turhan henkilökohtaisen kysymyksen jälkeen.. Hyvin perhe hetken hämmennyksen jälkeen lähti kuitenkin asiasta keskustelemaan. Avoimemmassa haastattelussa voisi ongelmaksi tulla, ettei se anna tarpeeksi kuntoutuksen kannalta merkityksellisiä vastauksia tai keskustelu jää pyörimään jossain siinä lähellä, pääsemättä maaliin. Tässä on itsellä vielä kehittymistä: että rohkenisi tehdä riittävän muttei liian avoimia kysymyksiä. Gas sitten taas tuntuu välillä liiankin nippelitavoitteelta ja on sekin edelleen opettelussa…
Puolistrukturoitu haastattelu, joka eteni selkeästi avointen kysymysten avulla. Katja poimi hyvin tarkat GAS-tavoitteet vanhempien vastausten pohjalta. Katja myös osallisti perheen hyvin, kysymällä mm. millaisia harjoituksia he haluavat kotona toteuttaa. Oli mukava, että lopuksi mietittiin edistymistä jo tähän mennessä. Olisi mielenkiintoista saada myös esimerkki perheistä, jotka ovat passiivisempia ja vastailevat kysymyksiin vain yksittäisin sanoin. Nyt esimerkkinä oli ns. malliperhe, joka oli hyvin kartalla tilanteesta ja hyvin sitoutuneita terapiaan.
-Puolistrukturoitu haastattelu.
-Lämmin, avoin ilmapiiri, jossa vanhempien ajatukset tulivat kuulluksi. Tavoitteet tulivat aidoisti vanhemmilta, eikä terapeutin johdattelemana. Vanhemmat pääsivät myös mukavasti vaikuttamaan, millaisia/miten haluavat ohjausta ja uusia harjoituksia.
-Kaikkien vanhempien kanssa arvoilla aloittaminen voisi olla liian vaativa avaus, kun konkreettisempienkin asioiden kertominen tuottaa osalle vanhemmista haasteita. Näiden vanhempien kanssa toimi hyvin ja Katja osasi taitavasti esittää tarkentavia kysymyksiä, joilla päästiin jopa tarkkoihin tavoitteisiin asti.
-Jo saavutettujen tavoitteiden kertaaminen motivoi vanhempia.
Hei, tässä haastattelussa oli mielestäni kyse puolistrukturoidusta haastattelusta. Katja, johdattelit hyvin keskustelua ja osasit koota yhteen keskustelun antia ja tavoitteita. Myös kuntoutuja pääsi ääneen 🙂 Haastattelutilanne oli luonteva ja siitä heijastui lämmin vuorovaikutus. En äkkiseltään tiedä mitä olisin kysynyt lisää tai tehnyt toisin, keskustelu eteni johdonmukaisesti.
-Katja käytti väljästi puolistrukturoitua ja teemahaastattelua
– Tapaamisessa oli mukava tunnelma, oli varmaan jo tuttu perhe? Lapsi vei paljon huomiota, mutta sellaistahan meidän työ usein on.
– Ihan kaikkien (ainakaan uusien ) perheiden kanssa en ehkä lähtisi heti arvoja kyselemään, ja luulen, että osa ei osaisi analysoida niitä niin syvällisesti kuin tämä perhe. Tälle perheelle tämä tyyli varmasti sopi, osasivat reflektoida hienosti.
-Aluksi keskustelu tuntui turhankin lavealta, (“leviääkö käsiin”), mutta hienosti asiat koottiin yhteen ja Katja toisti ne ja keskeiset tavoitteet löytyivät sieltä yllättävän kivuttomasti
– Tavoitteiden asteikolle -2 – +2 – laittaminen on minusta kaikkein vaikeinta, olisin vielä kaivannut siihen esimerkit
-Useita kertoja onkin jo mainittu puolistrukturoitu ja teemahaastattelut kommenteissa.
-Oli selvästi hyvää yhteistyötä perheen ja terapeutin välillä. Vanhemmat saivat aikaa kertoa omasta arjestaan ja kertoa toiveita jaksolle. Terapeutti aidosti kuunteli ja palasi niihin asioihin mitä oli sanottu. Huomasin, että itselläni näissä palavereissa ja tavoitteenasettelussa kuluu paljon aikaa myös esimerkkien antamiseen ja taustojen kertomiseen. Tässäkin keskustelussa ohjattiin, mikä kuuluu perheelle, mikä toimintaterapeutille ja mikä viittomaopetukseen ym. ja miten puheterapeutti täydentää tätä kokonaisuutta. Valitut tavoitteet olivat hyvät ja konkreettiset puhetavoitteet, jotka olivat tärkeitä perheen arjessa.
-En ole itse koskaan kysynyt perheen arvoista terapiassa, mutta tämä esimerkki sai ajattelemaan, että varsinkin pitkäaikaisten asiakasperheiden kanssa tämä voisi olla hyödyllistä. Auttaisi perheelle merkityksellisen tavoitteiden asettamisessa. Olisiko tähän helpompi vastata, jos kirjoittaisi esim. valmiiksi listan erilaisista arvoista, joista perhe voisi valita omalle perheelleen sopivimman/sopivimmat. Itse olisin ehkä osallistanut lasta esim. Isojen ja selkeiden kuvien tai esineiden avulla. Voisin levittää pöydälle esim. niitä valokuvakortteja, joita hän vanhempien mukaan mielellään katsoo tai esineitä, jotka liittyvät mieluisin tekemisiin/leikkeihin ja katsoisin mikä tulee valituksi. Voisiko siihen liittää tavoitetta tai voiko jokin menetelmä/leikki terapiassa liittyä tähän lapsen valitsemaan asiaan. Terapeutti kysyi tässä esimerkkikeskustelussakin kyllä lapsen näkökulmasta hyvin vanhemmilta.