-
Tervetuloa
-
Ensimmäinen oppitunti: Haastatellaan yhteisö
-
Toinen oppitunti: Millaisia tavoitteita voitaisiin asettaa?
-
Kolmas oppitunti
-
Neljäs oppitunti
-
Loppusanat
This content is protected, please login and enroll course to view this content!
Olen kuullut sellaisia ohjeita, että tavoitteiden pitäisi olla kuntoutujan “omia”, eli niiden toteuttaminen ei saisi riippua muista ihmisistä. Kelan GAS-käsikirjasta löysin tällaisen lauseen (jota en täysin ymmärrä), joka kuvaa virheitä asteikon käytössä: “Indikaattorin asteikossa määritetään myös kolmannen osapuolen toimintaa, joka on kuntoutujan toiminnasta riippumatonta eikä kuntouttajien vaikutuspiirissä”. Keitä mahtavat olla kolmannet osapuolet ja kuuluvatko vanhemmat tai päivähoidon väki kuntouttajiin? Käytiinkö menetelmäkoulutuksessa läpi, ovatko tehtävätavoitteet mahdollisia, ja voiko niissä itse asiassa mitata vanhempien toimintaa?
Hei Liisa, hyvä kysymys! Gas käsikirjassa asanotaan näin: Kutakin tavoitetta kuvaamaan valitaan selkeä indikaattori, joka on sovittuna hetkenä arvioi- tavissa. Indikaattori on käyttäytyminen, tunnetila, taito tai prosessi, joka selkeimmin edustaa valittua tavoitetta ja edistymistä tavoitteen suuntaan. Se voi olla laadullinen tai määrällinen ilmaisu, kuten paino kiloina, unen kesto, heräämisten määrä yöunien aikana, itsetuhoisten ajatusten määrä, validoitu oirekyselyasteikko tai kokemuksellinen ilmaisu.
Olisiko tästä mitään hyötyä. Itse ajattelen että harjoittelu on hyvä lähtökohta mittarille, jotta aluksi saadaan kaikki toimimaan samaan suuntaan: “Minun kanssani harjoitellaan…” voi olla silloin muotoilu.