2 kommenttia artikkeliin ”3. Oppitunti – Osio 1. Video – Mitataan toimintaa”
Olen kuullut sellaisia ohjeita, että tavoitteiden pitäisi olla kuntoutujan “omia”, eli niiden toteuttaminen ei saisi riippua muista ihmisistä. Kelan GAS-käsikirjasta löysin tällaisen lauseen (jota en täysin ymmärrä), joka kuvaa virheitä asteikon käytössä: “Indikaattorin asteikossa määritetään myös kolmannen osapuolen toimintaa, joka on kuntoutujan toiminnasta riippumatonta eikä kuntouttajien vaikutuspiirissä”. Keitä mahtavat olla kolmannet osapuolet ja kuuluvatko vanhemmat tai päivähoidon väki kuntouttajiin? Käytiinkö menetelmäkoulutuksessa läpi, ovatko tehtävätavoitteet mahdollisia, ja voiko niissä itse asiassa mitata vanhempien toimintaa?
Hei Liisa, hyvä kysymys! Gas käsikirjassa asanotaan näin: Kutakin tavoitetta kuvaamaan valitaan selkeä indikaattori, joka on sovittuna hetkenä arvioi- tavissa. Indikaattori on käyttäytyminen, tunnetila, taito tai prosessi, joka selkeimmin edustaa valittua tavoitetta ja edistymistä tavoitteen suuntaan. Se voi olla laadullinen tai määrällinen ilmaisu, kuten paino kiloina, unen kesto, heräämisten määrä yöunien aikana, itsetuhoisten ajatusten määrä, validoitu oirekyselyasteikko tai kokemuksellinen ilmaisu.
Olisiko tästä mitään hyötyä. Itse ajattelen että harjoittelu on hyvä lähtökohta mittarille, jotta aluksi saadaan kaikki toimimaan samaan suuntaan: “Minun kanssani harjoitellaan…” voi olla silloin muotoilu.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Olen kuullut sellaisia ohjeita, että tavoitteiden pitäisi olla kuntoutujan “omia”, eli niiden toteuttaminen ei saisi riippua muista ihmisistä. Kelan GAS-käsikirjasta löysin tällaisen lauseen (jota en täysin ymmärrä), joka kuvaa virheitä asteikon käytössä: “Indikaattorin asteikossa määritetään myös kolmannen osapuolen toimintaa, joka on kuntoutujan toiminnasta riippumatonta eikä kuntouttajien vaikutuspiirissä”. Keitä mahtavat olla kolmannet osapuolet ja kuuluvatko vanhemmat tai päivähoidon väki kuntouttajiin? Käytiinkö menetelmäkoulutuksessa läpi, ovatko tehtävätavoitteet mahdollisia, ja voiko niissä itse asiassa mitata vanhempien toimintaa?
Hei Liisa, hyvä kysymys! Gas käsikirjassa asanotaan näin: Kutakin tavoitetta kuvaamaan valitaan selkeä indikaattori, joka on sovittuna hetkenä arvioi- tavissa. Indikaattori on käyttäytyminen, tunnetila, taito tai prosessi, joka selkeimmin edustaa valittua tavoitetta ja edistymistä tavoitteen suuntaan. Se voi olla laadullinen tai määrällinen ilmaisu, kuten paino kiloina, unen kesto, heräämisten määrä yöunien aikana, itsetuhoisten ajatusten määrä, validoitu oirekyselyasteikko tai kokemuksellinen ilmaisu.
Olisiko tästä mitään hyötyä. Itse ajattelen että harjoittelu on hyvä lähtökohta mittarille, jotta aluksi saadaan kaikki toimimaan samaan suuntaan: “Minun kanssani harjoitellaan…” voi olla silloin muotoilu.