2 kommenttia artikkeliin ”4. Oppitunti – Osio 1. Video – Seurataan toteutumista”

1. Olen onnistunut rohkaisemaan lasta kertomaan kuulumisistaan terapiatilanteessa ja eskariopen kertoman mukaan lapsi on vapaassa tilanteessa kertonut viikonloppusuunnitelmistaan myös opelle. Aamupiirissä lapsi ei vielä tohdi kertoa omista jutuistaan, mutta viittaa jo välillä (kun kysytään jotain yksittäistä asiaa, esim. viikonpäivää). Kertomusta strukturoivat kuvakortit ovat olleet avuksi puheterapiatuokioissa. Kuulumisten kerronta on otettu tavaksi toteuttaa ajan kanssa jokaisella tapaamiskerralla. Fiktiivisestä tarinasta kertominen ei oikein vielä onnistu. Lapsi on puheilmaisussaan niin arka ja taidoissakin on puutteita, että tämä on vielä liian vaativaa. Pilkomme tarinat niin pieniksi palasiksi ja tuen ohjaavilla kysymyksillä, että lapsi pystyy osallistumaan. Olen ollut yllättynyt ja iloinen siitä, että äännetietoisuus on eskarin myötä alkanut herätä vauhdilla ja lapsi on ruvennut kirjojen ääressä kysellä varsin innokkaastikin: “Mitä tuossa lukee?” Tässä on hienoa siis myös spontaanit kysymykset (lähdimme liikkeelle siitä, että jakson ensimmäisellä kerralla lapsi vain katseli ja vastasi joihinkin kyllä-/ei-kysymyksiin nyökkäämällä tai puistelemalla päätänsä). Perheen osalta luottamus on syntynyt ja keskustelu on avointa. Tähän on auttanut, että sovin ajoittain ihan tavallisen terapiakäynnin kotiin. Olen pyrkinyt välttämään kiireen tuntua keskustelutilanteissa. Puheterapiassa esille tulleita asioita ei kuitenkaan taideta oikein osata soveltaa kotiarkeen. Vanhemmat taitavat olla vähän epävarmoja eli tarvitaan vielä lisää opastusta. Eskariopen yhteistyö sujuu myös ja hänen kanssaan tavataan käyntien yhteydessä, mikä on hyvä asia, mutta kuulumisten vaihto jää hyvin pikaiseksi keskellä eskaripäivää. Opettajan on kiiruhdettava pitämään seuraavaa tuntia. Yhteinen ihan “vanhanaikainen” reissuvihko (kulkee eskarin, kodin, puhe- ja toimintaterapian välillä) on hyvä. Lisäksi kouluavustajalla on yleensä enemmän aikaa raportoida, miten lapsella oppitunnit ovat sujuneet. Yhteinen keskustelu järjestetään keväällä, mutta täytyy tunnustella, olisiko sellaiselle tarvetta ainakin pienimuotoisesti jo alkuvuodesta.

   Vastaa

2. Olen onnistunut tutustumaan uuteen asiakkaaseen ja synnyttämään luottamusta itseeni. Lapsi lähtee innokkaasti mukaan yhteisiin puuhiin ujostelevaan alkuun peilaten. Onnistuminen on mahdollistunut mielestäni siinä, että olen antanut tutustumiselle aikaa ja pyrkinyt kaikin keinoin huomioimaan lapsen kiinnostuksen kohteet ja tarttumaan niihin. Lapsen fiilisten peilaaminen ja aloitteiden huomioiminen olisi tärkeää pysyä mukana koko jakson ajan. En ole vielä päässyt pitkälle puheterapian varsinaisten tavoitteiden kanssa (puheen selkiytyminen), koska en ole kokenut että voimme aloittaa ennen luottamuksen vahvistumista. Nyt, kun lapsi uskaltaa puhua enemmän, huomaankin että hän on suositukseen peilaten oppinut tuottamaan konsonanttisiirtymiä, jotka arviojaksolla olivat vielä vaikeita.

   Vastaa