Tavoitteenasettelun ABC

This content is protected, please login and enroll course to view this content!

One thought to “4. Oppitunti – Osio 1. Video – Seurataan toteutumista”

  • leila.paavola-ruotsalainen

    Olen onnistunut rohkaisemaan lasta kertomaan kuulumisistaan terapiatilanteessa ja eskariopen kertoman mukaan lapsi on vapaassa tilanteessa kertonut viikonloppusuunnitelmistaan myös opelle. Aamupiirissä lapsi ei vielä tohdi kertoa omista jutuistaan, mutta viittaa jo välillä (kun kysytään jotain yksittäistä asiaa, esim. viikonpäivää). Kertomusta strukturoivat kuvakortit ovat olleet avuksi puheterapiatuokioissa. Kuulumisten kerronta on otettu tavaksi toteuttaa ajan kanssa jokaisella tapaamiskerralla. Fiktiivisestä tarinasta kertominen ei oikein vielä onnistu. Lapsi on puheilmaisussaan niin arka ja taidoissakin on puutteita, että tämä on vielä liian vaativaa. Pilkomme tarinat niin pieniksi palasiksi ja tuen ohjaavilla kysymyksillä, että lapsi pystyy osallistumaan. Olen ollut yllättynyt ja iloinen siitä, että äännetietoisuus on eskarin myötä alkanut herätä vauhdilla ja lapsi on ruvennut kirjojen ääressä kysellä varsin innokkaastikin: “Mitä tuossa lukee?” Tässä on hienoa siis myös spontaanit kysymykset (lähdimme liikkeelle siitä, että jakson ensimmäisellä kerralla lapsi vain katseli ja vastasi joihinkin kyllä-/ei-kysymyksiin nyökkäämällä tai puistelemalla päätänsä). Perheen osalta luottamus on syntynyt ja keskustelu on avointa. Tähän on auttanut, että sovin ajoittain ihan tavallisen terapiakäynnin kotiin. Olen pyrkinyt välttämään kiireen tuntua keskustelutilanteissa. Puheterapiassa esille tulleita asioita ei kuitenkaan taideta oikein osata soveltaa kotiarkeen. Vanhemmat taitavat olla vähän epävarmoja eli tarvitaan vielä lisää opastusta. Eskariopen yhteistyö sujuu myös ja hänen kanssaan tavataan käyntien yhteydessä, mikä on hyvä asia, mutta kuulumisten vaihto jää hyvin pikaiseksi keskellä eskaripäivää. Opettajan on kiiruhdettava pitämään seuraavaa tuntia. Yhteinen ihan “vanhanaikainen” reissuvihko (kulkee eskarin, kodin, puhe- ja toimintaterapian välillä) on hyvä. Lisäksi kouluavustajalla on yleensä enemmän aikaa raportoida, miten lapsella oppitunnit ovat sujuneet. Yhteinen keskustelu järjestetään keväällä, mutta täytyy tunnustella, olisiko sellaiselle tarvetta ainakin pienimuotoisesti jo alkuvuodesta.

    Vastaa

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *