Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.
Eväste on pieni tekstitiedosto, joka tallennetaan tilapäisesti käyttäjän kiintolevylle. Evästeitä käytetään lähes kaikilla verkkosivustoilla, eivätkä sivustot välttämättä toimi kunnolla ilman evästeitä.
Välttämättömät evästeet liittyvät sivuston perustoiminnallisuuksiin, eikä sivusto välttämättä toimi oikein ilman niitä. Esimerkiksi tämän evästelupakyselyn vastauksen muistamiseen käytetään evästeitä. Kaikki evästeet voi poistaa käytöstä selaimen kautta ja esimerkiksi erilaiset sovellusten mainoksenesto-lisäosat estävät myös tiettyjä evästeitä.
Analytiikkaevästeitä käytetään anonyymien sivuston käyttötietojen keräämiseen. Eväste mahdollistaa käyttäjän liikkeiden seurannan eri käyttökertojen välillä, mutta ei yksittäisen käyttäjän tunnistamista.
Käytämme Google Analytics -palvelua verkkopalvelujemme käytön analysointiin ja seurantaan. Käyttötietoa kerätään evästeiden avulla, mutta tietoja ei käsitellä tai tallenneta siten, että yksittäisen käyttäjän käyttöä voitaisiin seurata.
Cookie | Domain | Type | Description | Duration |
---|---|---|---|---|
_ga | .katjakoski.fi | Analytics | The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors. | 2 years |
_gid | .katjakoski.fi | Analytics | Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously. | 1 day |
_gat_gtag_UA_85650421_1 | .katjakoski.fi | Analytics | Set by Google to distinguish users. | 1 minute |
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
mitä sitten?-osio selkeytti vielä paljon aiempia tekstiosuuksia. Itsellä juuri se on ollut vaikeinta, että mihin painotetaan dyspraksiassa ja dysartriassa. Dysartrian arotusdiagnostiikka vielä itselle hieman pulmallista/epävarmaa. Pitää kaivaa siitä tietoa enemmän. Itse tarvitsisi nyt tähän vielä selkeitä esimerkkejä, miltä nämä oikein puheessa näyttävät ja kuulostavat.
Fonologian kuntoutuksesta toteat hyvin, että keskitytään mainitsemiisi asioihin: mielestäni siitä voi lukea, että muutakin tehdään. Kosketusvihjeillä ohjataan siirtymiä tavusta toiseen fonologisissa pulmissa. Dyspraksiassa sensomotorisella tuella on hieman eri funktio.
Hyviä oivalluksia Petra!
Olen usein pohtinut arvioinnissa sitä, miksi mielestäni harvoin tapaan lapsia, joiden kohdalla voisin puhua dyspraksiasta, vaikka epäselvästi puhuvia lapsia tapaan kokoaikaisesti. Termiin viitataan usein myös silloin, kun puheessa on laajalti äänteellisten taitojen hallinnan vaikeutta ja laajaa artikulaatiovaikeutta.
Olen jonkin verran tehnyt työtä myös syömisvaikeuksista kärsivien lasten kanssa, mutten koskaan ole ajatellut syömisvaikeuden olevan erottelutekijä dyspraksia/dysartriassa. Dysartriasta omaan liian vähän tietoa, mutta tämä toiminee ponnahduksena uuden tiedon hankkimiseen. Olen aina ajatellut, että myös puhemotoriikan häiriöön voi liittyä syömisvaikeutta, ja siksi olen liian vähän tiedon vuoksi ohittanut dysartrian mahdollisuuden puheentuoton vaikeuden taustalla näiden lasten kohdalla.
Onneksi aina voi oppia uutta!
Kirjallisuudessa erotetaan vielä oraalinen ja puheen apraksia toisistaan. Mikäli lapsella on myös oraalista apraksiaa, se voi näkyä juuri syömisessä ja muissa ei-puheeseen liittyvissä toiminnoissa. Asiaa mutkistaa vielä se, että dyspraksiaan perehtyneen tutkija/kouluttaja Edith Strandin mukaan harvoin nähdään ns. puhtaita häiriöitä vaan usein lapsella on kombinaatio fonologisesta, dyspraktisesta ja dysartrisesta vaikeudesta. Kunkin näistä osuus lapsen vaikeuksien taustalla vaikuttaa hänen mukaansa siihen, mistä kuntoutuksessa kulloinkin kannattaa lähteä liikkeelle.
Heippa, aivan mahtava teksti josta sain väsättyä melko selkeän mind-mapin, jota tulen ehdottomasti käyttämään arvioinnissa jatkossa. Jännä tuo, miten dysartria ja dyspraxia ensinnäkin oikeasti ovat erilaiset ja ettei niiden kuntouttamisessa hyödynnetä auditiivisesta erottelusta, niin kuin fonologisissa pulmissa. Jotenkin olen aina ajatellut, että kaikki hyötyy siitä. Toisaalta dyspraxian kuntoutuksessakin ilmeisesti paljon tuo auditiivinen palaute omasta puheestan tärkeä, joten voihan siihenkin kuntoutukseen paljon käyttää erilaisia ”kuuntelu”-tehtäviä esim. vaihteluksi terapiasessioon, jossa lapsi itse joutuu tuottamaan paljon.
Ah kiitos mindmap-ideasta!
Fonologisesta pulmasta mainitut asiat olivatkin jo tuttuja, kun taas dyspraksiasta ja dysartiasta sain kivasti lisätietoa. Dyspraksian ja dysartrian teoriapohja on tullut osittain tutuksi koulun penkiltä, mutta näiden kuntoutuksesta ei opintojen aikana ole pahemmin puhuttu. Painopiste kurssilla, jossa näitä aihepiirejä käsiteltiin, oli pitkälti aikuisissa. Teksti tiivisti hyvin dyspraksian ja dysartrian ominaispiirteitä ja eroja. Olisipa kiva päästä näkemään esimerkkivideoita dyspraktisen tai dysartrisen henkilön puheesta, jolloin näkisi, miten nämä ongelmat realisoituvat puheessa. Mitä sitten -osiosta sain poimittua hyvin vinkkejä kuntoutustyötä ajatellen ja vaikka aiheesta pitääkin etsiä lisätietoa, niin ainakin nyt on pohja, mistä aloittaa.
Täältäkin peukku Mitä sitten -osiolle! Diagnostiset erottelut antoivat lisää pohjaa tähän vaikeaan tehtävään. Yritin miettiä omia asiakkaitani lukiessani erotteluja, mutta ei ole kyllä helppoa tehdä eroa. Luultavasti monilla onkin sekä että (ja lisäksi vielä fonologista pulmaakin). Siitä varmasti kumpuaakin tämän asian vaikeus. Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä videota lapsista, joilla on selkeästi vain yhden osa-alueen problematiikkaa, jolloin niihin liittyviä diagnostisia eroja voisi nähdä itsekin selkeämmin, jolloin niitä osaisi sitten ehkä huomata paremmin näiltäkin, joilla on monenlaista problematiikkaa.
Komppaan edellisiä: olisi tosi hyödyllistä nähdä tässä yhteydessä muutama esimerkkivideo näistä problematiikoista! Muuten tämä osio oli hyvä ja selkeä. Sain lisää vinkkejä siihen, miten näitä häiriöitä voi toisistaan erotella, vaikka usein tuntuukin, että lapsella on näistä useamman kombinaatio. Kriteerit saattavat täyttyä osittain mutta eivät täysin useamman häiriön kohdalla, mikä ehkä selittynee sillä, missä suhteessa juuri tällä lapsella näitä eri vaikeuksia esiintyy. Kiitos myös Emiliapia.strandvall mind-map -vinkistä, se lähtee käyttöön täälläkin!
Oon ite jotenkin hahmottanut että melkein jokaiselle dyspraktiselle kehittyy jonkinlainen fonologinen pulma, koska kuulevat niin paljon väärää omaa puhetta. Kuitenkin ensisijaisesti taustalla on puhemotoriikan ongelma eli se korjataan ekana. Sit jos on vielä fonologista pulmaa, niin se hoidetaan sitten viimeistelyssä. Yritän kattoo saisinko tähän jonku videon vielä selkiyttämään tätä diagnostiikkaa.
Kiitos Katja, video olisi todella hyvä lisä tähän kokonaisuuteen esim. siten että havainnoidaan lapsen spontaania puhetta/tekemiänne harjoituksia ja käydään kohta kohdalta läpi mikä kertoo dyspraktisista/dysartrisista piirteistä ja mikä puolestaan viittaa fonologiseen ongelmaan. Samoin tuo DDK-testaus olisi mielenkiintoinen nähdä käytännössä miten ilmenee eri haasteissa.
Minulla on kokemusta myös tästä, että dyspraktisilla lapsilla on dyspraktisen ongelman lisäksi usein myös fonologista pulmaa. Eli tapausesimerkkinä ensin harjoiteltiin dyspraktista tuottoa erilaisilla äännetoistoilla ja myöhemmin esikouluisässä, kun puhe oli korjaantunut enemmän, fonologista erottelua miniparien ja äänne-erotteluharjoitusten avulla.
Olipas ihanan helposti ymmärrettävää tekstiä! Tuo dysartria on itselle vieläkin vähän mysteeri, mutta dyspraksiasta alkaa olla jo vähän käryä. Videoesimerkit olisi tosissaan hyviä! Itselle tästä vähän paremmin kirkastui fonologisen ongelman ja dyspraksian erot.
Hienosti koostettu yhteenveto! Erottelusta sain tehtyä itselleni hyvän työkalun asiakkaiden arviointiin ja menetelmien valintaan . Lisätietoa ja vahvistusta omille mietteille, että jotain on tehnyt oikein kuntoutuksessa dyspraktisten lasten kanssa. Dysartriasta ei minulla ole vielä kokemusta, mutta tästä sai siihenkin apuja, kun sellainen ilmaantuu omaan asiakaspakkaan.
Loistava yhteenveto, joka auttoi selkeyttämään diagnostista erottelua. Yhdyn edellä mainittuihin kommentteihin sen suhteen, että jonkinlaiset esimerkkivideot auttaisivat havaitsemaan mm. dysartrian ja dyspraksian eroavaisuuksia tässä kohtaa vielä paremmin.
Todella selkeä yhteenveto, auttaa varmasti jatkossa erottelussa. Esimerkkivideot olisivat tosiaan mukava lisä tähän aiheeseen myös minunkin mielestäni.
Hyvä ja selkeä esitys näistä. Dysartria on itselle näistä heikoin alue, mutta tuleepa mieleen eräs asiakas jolla voisi olla dysartriaa, ja onkin jo aikaisemmin käynyt mielessä että hengitystuen parantaminen voisi olla yksi asia mikä voisi auttaa häntä.
Tämä oli selkeästi koostettu ja ytimekäs teksti, josta sai hyviä vinkkejä erotusdiagnostiikkaan ja kuntoutuksen pääkohtiin. Teoriatasolla sain jäsennettyä mieleeni hyvän kuvan ko. ilmiöistä. Edellä mainitut videoesimerkit olisivat hyvä lisä käytännön haastavaa määritystyötä varten.
Oli tosiaan hyvä yhteenveto eroista. Itselläni on yksi dyspraksia-asiakas, jolla on selvästi myös fonologista pulmaa, kuten Katja mainitsit tyyppillistä olevan. Minullekin tuo dysartria ja erityisesti sen kuntouttaminen on edelleen vieraampi. Ehkäpä sekin selkenee kurssin myötä. Video dysartriasta ilman dyspraksiaa olisi kyllä hyvä nähdä.
Hyvin koostettu erotusdiagnostiikka! Itselleni tämä on opiskeluajoista asti ollut erittäin vaikea omaksua, varsinkin kun jokainen asiakas on erilainen ja vaikeuksia esiintyy juuri usein samanaikaisesti. En itse tee tällä hetkellä arvioita, mutta kuntoutuksessa nämä kohdat ja häiriöiden eri piirteet on tärkeä pitää mielessä. Videoesimerkit olisivat olleet hyvä lisä, kuten muutkin totesivat. 🙂
Konkreettiset suuntaväylät dysartrian ja dyspraksian kuntouttamiseen edistivät omaa ajatusta ja erottelua näiden kahden välillä. Haasteelliseksi koen asiakkaat, joilla on piirteitä vähän sieltä ja täältä eri ryhmistä eikä mitään kovin selkeää tarkan erottelun kannalta.
Termit ovat näin teorian tasolla mielstäni hyvin hallussa, mutta käytännössä dysartrian ja dyspraksian tai näiden kahden sekoituksen erottaminen onkin sitten eri asia. Olen muutaman asiakkaani kanssa miettinykin tuota, että voiko olla niin, että dyspraksian vaikutuksesta on asiakkaalle tullut myös fonologista pulmaa.
Samaa olen miettinyt (kuin Janina R. ja Katja K.). Toisaalta voisiko olla molempiakin, jos lapsen on myös esimerkiksi vaikea erottaa kuulemistaan kuvien sanoista, onko niissä jokin tietty äänne?
Todella selkeät erottelut, sain paljon irti niistä, kiitos! Mitä sitten-osio antoi lisää selkeyttä jatkon suunnitteluun. Teoriassa alkaa hahmottua erot näiden ilmiöiden välillä, mutta vielä käytännössä ei ole kokemusta esimerkiksi dyspraktisesta asiakkaasta. Dysartria hankittuna on tuttu aikuisten puolelta, mutta kehityksellisestä dysartriasta ei ole vielä kokemusta.
Minulla on kokemusta myös tästä, että dyspraktisilla lapsilla on dyspraktisen ongelman lisäksi usein myös fonologista pulmaa. Eli tapausesimerkkinä ensin harjoiteltiin dyspraktista tuottoa erilaisilla äännetoistoilla ja myöhemmin esikouluisässä, kun puhe oli korjaantunut enemmän, fonologista erottelua miniparien ja äänne-erotteluharjoitusten avulla.
Samantapaisia ajatuksia kuin edellisilläkin: arjessa on harvoin vain yhden häiriöryhmän tapauksia vaan pikemminkin yhdistelmiä. Tärkeää on tiedostaa, mikä on sen hetken pääpulma ja valita sitä kautta ensimmäiset tavoitteet.
Kiitos tästä tiiviistä ja selkeästä erotusdiagnostiikkaosuudesta. Voisiko vaikka viikkokirjeeseen lisätä videotarkennuksia erotusdiagnostiikkaan? Nousi myös kysymys: Kuinka erottaa, onko mukana dyspraksiaa tai dysatriaa, kun lapsella on joka tapauksessa fonologista pulmaa ja selkeää pulmaa puhemotoriikassa (kireä kielijänne, kielen ja leuan liikkeet eriytymättömät)? Eli vaikea tehdä päätelmiä dyspraksiasta, kun puhemotoriikassa rakenteellista pulmaa (jänne).
Ihanan selkeä kokonaisuus! Omat ajatukset ja tiedot asettuivat parempaan järjestykseen.
Selkeästi kirjoitettu! Dysartria on jäänyt hieman epäselväksi ja nyt siihen tuli selkeyttä. Etenkin erottelu suoriutumisesta DDK-testissä jäi mieleen. Kuvauksista tuli mieleen useampi eri asiakas. Enemmän törmään asiakastyössä juuri dyspraktisiin lapsiin, joilla on lisäksi usein fonologista pulmaa. Harvoin pääsee tekemään töitä pelkästään artikulaatiovirheiden kanssa, koska teen töitä yksityisellä puolella Kelan vaikeavammaisten kanssa. Pisteet myös täältä Mitä sitten -osiolle!
Tosi selkeästi koottu osio, kiitos! Dyspraksia on suht tuttua, mutta mielenkiintoiseksi tämä menee jos lapsella on sekä dyspraksia, että dysartria. Tätä lukiessani aloin miettimään omia asiakkaita uudesta näkövinkkelistä.
Todella hyvin koottu paketti. Omia asiakkaita heti pohtii, voisiko ollakin kyse dysartriasta eikä dyspraksiasta. Mitä sitten-osiolle monta peukkua!!!
Hyvää kertausta ja mielenvirkistystä näiden kolmen häiriötyypin erotusdiagnostiikasta. Pulmallista erotusdiagnostiikassa käytännössä on juurikin se, että omien kuntoutettavien kohdalla hyvin harvoin esiintyy puhtaasti dyspraktista, dysartrista tai fonologista pulmaa. Usein lapsella saattaa esiintyä kahta tai kaikkia kolmea tyyppiä päällekäin, jolloin on vaikea määrittää mikä pulma on päällimäisin ja mistä kuntoutus aloitetaan.
Hyvä paketti, herätti ajatuksia sekä “tiedonjanoa”. Dysartrian suhteen erityisesti uutta ja tn jäänyt tunnistamatta näitä piirteitä. Haastavaa on pulmien päällekkäistyminen. Komppaan; Videot olisivat tervetulleita!
Ihanan selkeä paketti! Dysartrisia lapsia tuntuu näkyvän vähemmän, mutta ehkä en ole osannut tehdä oikeaa erotusdiagnostiikkaa varsinkin jos mukana on ollut myös esim.dyspraksiaa.
Itselle tässä osiossa hyödyllisintä oli ehdottomasti ”mitä sitten?”-osio. Näin arvioinnista kuntoutuspuolelle siirtyneenä nämä asiat ovat juuri nyt mielessä!
En tiedä, kuinka monta kertaa nämä pitää käydä läpi, ennen kuin nämä sisäistää ihan oikeasti. Tämä oli kuitenkin todella selkeä erottelu diagnoosien välillä ja pitänee myös käyttää ‘mind map’-ideaa hyväksi!
Alkaa hahmottumaan nyt paremmin vaikeuksien juurisyyt (esim. toteuttamisen vs. suunnittelun pulmat), ja miten ne näkyvät lapsen puheessa sekä miten niihin voi vaikuttaa systemaattisemmalla kuntoutuksella.
Todella selkeä selitys näiden eroista! Lukemisen aikana tuli useampi oma asiakas mieleen. Kuten muutkin ovat todenneet on pulmallista tietää mistä kuntoutusta aloitetaan, kun piirteitä enemmän kuin yhdestä ryhmästä.
Tämä oli todella valaiseva teksti! Dyspraksian ja fonologisten pulmien osalta oli enemmän tuttua, mutta omassa mielessä dysartria on päässyt jotenkin hautautumaan vaikeammin tavoitettavaksi. Olen kiinnittänyt huomiota, että “epäselvä puhe” voi olla erilaista eri lapsilla (esim. toisella sinänsä tarkkaa, mutta äänteet vaihtelevat paikkaa ja puuttuvat, toisella taas äänteitä voi olla enemmänkin hallussa, mutta puhe on silti jotenkin puuromaista ja vaikeaselkoista), ja nythän onkin helpompi päästä kuntouksessa eteenpäin kun on kirkkaampana mielessä erilaiset mahdolliset diagnoosti. Mielestäni vaikeampia arvioitavia ovat lapset, jotka puhuvat tosi vähän, jolloin 1-2 sanan ilmaisuista ei saa niin paljon infoa irti kuin lapsilta, jotka höpöttävät enemmän.
Vaikeinta tosiaan on se jos lapsella on yhdistelmä fonologisesta ja dyspraktisesta tai dysartrisesta vaikeudesta. Kuntoutan lasta, jonka olin puheen piirteiden perusteella arvioinut selkeästi dyspraktiseksi. Ihmettelin kuitenkin sitä, kuinka helposti hän pystyi toistamaan perässä hänelle mallitetut sanat ja oppimaan puuttuvat äänteet. Sitten tajusin, että hänellähän on vahvasti fonologinen pulma ja siihen paneutumalla lapsen puhe alkoikin kummasti selkeytyä. Aina ei vaan heti tajua! Ja toisaalta olisihan ne äänteet joka tapauksessa harjoiteltava, joten sinänsä ei ollut vaarallista, että puheterapeutti ei ihan heti ollutkaan kartalla.
Aivan loistava ja tiivis paketti! Varsinainen muistilista työpöydälle. Kiitos!
Olipa hyödyllistä kerrata nämä oikein ajatuksella taas läpi ja samalla pohtia omia asiakkaita. Tosiaan haastavaksi tämän kokonaisuuden tekee omastakin mielestä se, kun monilla asiakkailla on piirteitä useammasta vaikeudesta ja sitten lähteä miettimään mihin näistä kuntoutuksessa ensin keskittyisi. Mutta tämä selkeytti kyllä itselleni tätäkin! Olisipa ollut mahtavaa, jos olisi ollut tässä vielä muutama videoesimerkki tekstin lisänä 🙂
Ihanan selkeä erottelu, tämän kyllä printtaan itselleni hyväksi muistutukseksi aina asiakkaiden ongelmia pohtiessa. Nyt mieleeni nousi yksi asiakkaani, joka on ollut hoidossa jo pitkään dyspraksia diagnoosilla. Omasta mielestäni olen koko ajan nähnyt tämän lapsen tuotossa paljon myös dysartrisia piirteitä ja tämän luettuani sain sille ajatukselle taas vahvistusta. Vaikka olen näitä piirteitä palautteissani kuvaillut, niin erikoissairaanhoidossa niihin ei ole mitenkään tartuttu. Mutta ehkäpä siis jatkossa huomioin enempi itse näitä dysartrisia piirteitä ja niiden kuntoutusta.
Aivan mahtava apu omaan työhön ja erotteluun. Kiitos!
Näiden haasteiden erottaminen on periaatteessa tuttua, mutta silti käytännön työssä usein haastavaa muun muassa tuon päällekkäisyyden vuoksi. Koen, että aikuisten kanssa ero on jotenkin selkeämpi ymmärtää kuin lasten kanssa työskennellessä. Varsinaisesti uutta tietoa tästä osiosta ei tullut, mutta hyvää kertausta ja muistuttelua aiemmin opitusta 🙂 Mind map -idea kommenteissa oli hyvä!
Hyvä kooste erottelusta, kiitos siitä! Koen erottelun välillä vaikeaksi ja monilla asiakkaillani onkin varmasti sekä dyspraksiaa että fonologista pulmaa. Dysartria on ollut itselleni epäselvin, mutta nyt tätä lukiessani hoksasin, että eräällä asiakkaallani on hyvin selkeitä dysartrisia pulmia (mm. hengityksessä, fonaatiossa ja artikulaatiossa ponnettomuutta ja hyvin alhainen lihastonus muutenkin koko kehossa).
Hyvä kooste erottelusta, tulee varmasti käyttöä.
Kiitos erittäin hyvästä koosteesta!
Hyvä, tiivis paketti erotusdiagnostiikasta. Selkeä ja käytännönläheinen Mitä sitten? -osio.
Kiitos selkeästä koosteesta! Itsellä ei ole vielä kaikista yllämainituista kokemusta, joten kuvaillut esimerkit haasteista avasivat ajattelutapaa jolla jatkossa saa nopeammin selville, mitkä tekijät ovat asiakkaan pulmien takana.
Kooste selvensi dyspraksian ja dysartrian eroja, kiitos siitä. Haastetta kuntoutustyössä onkin sitten päättää mitä lähdetään kuntouttamaan ensiksi, jos puheessa esiintyy piirteitä useammasta vaikeudesta.
Erityisesti selvensi viimeinen osio ‘mitä sitten’ omia ajatuksia. Vaikeaa on omien asiakkaiden kanssa ehkä se, että useilla tuntuu olevan vahvana yksi pulma, mutta myös yksittäisiä haasteita jostain tai useammasta muustakin pulmasta. Välillä silloin miettii, tekeekö oikeita asioita. Edistymistä kyllä tulee, mutta onko jokin asia ollut ns. ajan hukkaa.
Mukavan selkeästi eroteltu eri diagnoosit. Kuntouttavana puheterapeuttina sitä yllättävän vähän näitä diagnooseja miettii, kun pääpaino on juuri havainnoinnissa ja jokaisen lapsen kohtaamisena yksilönä, mietitään mitä juuri hän tarvitsee tällä hetkellä. Nämä diagnoosit kuitenkin selkeyttävät huomattavasti omaa ajattelua siitä, mikä on tuloksellista ja hyödyllistä ja minkä taas voi tietyn lapsen kohdalla jättää vähemmälle huomiolle.
Tuo Suvin mainitsema tuloksellisuus varmasti paranee tämän erottelun tullessa luontevaksi osaksi omaa työtä. Minusta tämä vaatii, että erottelevat piirteet ovat itsellä selkeästi mielessä. Tässä koulutuskokonaisuudessa on tarpeeksi selkeästi listattu erottelevat tekijät, joten niiden mieleen painaminen tuntuu helpolta.
Kiitos, erittäin hyvä kooste, selkiyttää itselle dyspraksian ja dyartrian erottelua.
Ajattelin myös tehdä mind mapin näistä. Dyspraksian ja dysartrian erojen tunnistaminen vaatisi ehkä enemmän kokemusta, jotta voisin liittää tietyn havaitsemani piirteen fonologiseen ongelmaan, dysartriaan tai dyspraksiaan. Itselleni uutena infona tuli, ettei minimipari – tai kuuloerottelutehtävistä ole hyötyä kuin fonologisissa pulmissa. Toisaalta poimin aiemman kommentin, jossa mainittiin diagnoosien harvoin esiintyvän puhdaspiirteisinä. Fonologisen pulman esiintyessä yhdessä motoristen pulmien kanssa, näiden harjoitusten tekeminen on perusteltua.
Dysartriaa on asiakaskunnassa vähän, mutta dyspraksiaa sitäkin enemmän. Jännä oli huomata, että etuvokaalien takaistuminen kuuluu dyspraksiaan. Sitä on paljon venäläistaustaisilla maahanmuuttajilla.
Selkeä ja tiivis, helposti sisäistettävä erottelu, kiitos!
Todella hyvä yhteenveto erotusdiagnostiikasta, ja oli hyvä lisäys siinä, että dyspraksiassa äänteet viedään heti kontekstiin. Dysartriaa tullut omassa asiakastyössä hyvin vähän vastaan – dyspraksiaa ja fonologisia pulmia sitten taas vastaavasti useilla!
Lukiessa pohdin asiakkaita, joita olen kuntouttanut. Eri kohdissa tuli mieleen erilaisia puhujia. Toivon omaan työhöni lisää selkeyttä oikean ja oikea-aikaisen lähestymistavan valintaan. Tähän tekstiin täytyy palata eri asiakkaiden tilanteita pohtiessa!
Kiitos! Tämä selkeytti hyvin eroa dysartrian ja dyspraksian välillä. Sain hyviä työkaluja siihen, kuinka erotella niitä ja kuinka näiden kuntoutus eroaa toisistaan.
Hyvä yhteenveto erotusdiagnostiikasta. Asiat olivat sinänsä ennestään tuttuja, mutta yhteenveto selkeytti eri haasteiden erottelua. Sain tästä osiosta apua asiakastyöhön ja kuntoutukseen.
Kiitos! Tämä oli selkeä ja hyvä kooste erotusdiagnostiikasta. Hyvänä muistutuksena dyspraksian kuntoutuksessa (jota omilla asiakkaillani ainakin tuntuu näistä ryhmistä yleisimmin olevan) oli se, että yksittäisten puheliikkeiden tai äänteiden harjoittelusta eikä minimiparien ja auditiiviseen erottelun harjoittelusta ole hyötyä dyspraksia kuntoutuksessa. Toki käytännössä tämä on ollut nähtävillä, mutta hyvä kuulla se vielä varmistuksena tässä yhteydessä.
Kiitos, sain tästä osiosta vanhojen asioiden kertausta, huomasin jopa, että osa asioista oli päässyt unohtumaan. Minullakin on kokemus (kuten joku mainitsi yllä), että opintojen aikana näiden motoristen ongelmien tiimoilta keskityttiin hyvin pitkälti aikuisiin. Myöskään mitään hirveän konkreettista ns. kättä pidempää tuleviin terapioihin ei juuri saanut. Tässä huomaa myös sen, että puheterapeuttina toimiminen edellyttää jatkuvaa asioiden kertaamista ja uuden oppimista. Uskon, että tämän kurssin opit tulevat nopeasti käytäntöön. Jatkan mielenkiinnolla seuraavaan osioon.
Selkeä tiivistelmä erotusdiagnostiikasta! Käsitteet ja niiden erot ovat teoriassa selviä, mutta pulmien päällekkäisyys asiakkaissa hämää. Joku oli laatinut näistä mindmapin – taidan tehdä itse samoin! Esimerkkivideot toisivat vielä todella paljon lisää käsitystä näistä, kun saisi nähdä puhetta sekä kasvojen liikkeitä ja peilata niitä omiin asiakaskokemuksiin.
Olipa selkeää ja muistia virkistävää – kiitos! Hyvä oli myös tuo Mitä sitten? -osio. Puhtaasti dysartrisia asiakkaita minulla ei ole tainnut olla vielä kertaakaan, mutta kombinaatioita kyllä. Pitääpä laittaa mieleen tuo: “Opetellaan siis oikeita äänneyhdistelmiä ja sanoja, ei yksittäisiä äänteitä..” dyspraksiaa kuntouttaessani. Video dysartrisen lapsen puheesta olisi kyllä mielenkiintoinen ja hyödyllinen! 🙂
Hyvä ja tiivistetty osio erotusdiagnostiikasta! Kuten monella muullakin kommentin jättäneillä, myös itsellä nämä ovat teoriassa hallussa, mutta käytännössä saattaakin sitten mennä vielä sormi suuhun jos lapsella ilmenee piirteitä molemmista muodoista. Kuntoutussuunnitelmissa nämä epäselvät puhujat tulevat kuitenkin useimmiten tuolla dyspraksia -diagnoosilla, omalle kohdalle ei ole tainnut sattua vielä yhtään “puhdasta” dysartria-asiakasta.
Varsinaista mullistavaa uutta ei ehkä tullut, mutta loistava tiivistys ja kertaus näistä asioista!Kiitos 🙂
Tosi hyvät vinkit erotusdiagnostiikkaan, erityisesti kaipasin juuri lisävinkkiä sen erottamiseen, onko kyse dyspraksiasta vai lievemmästä artikulaatiopulmasta (joka sekin voi olla hyvin monisyinen ja hankala). Mitä sitten -osio arvokas kuntoutusta ajatellen. Uutta oli ajatus, ettei mahdollista ( ja todennäköisesti myös esiintyvää) fonologista pulmaa kannata lähteä kuntouttamaan ennen kuin motoriikka saatu paremmalle tasolle.
Hyvä tiivistys ja näitä on hyvä kerrata itsekin säännöllisesti.
Itsellä hämmensi heti uran alkuvaiheessa tilanne, kun asiakkaaksi tuli lapsi, josta vasta nyt vuosien jälkeen on ymmärtänyt, että hänellä on/oli haastetta kaikissa kolmessa osa-alueessa.
Konkreettinen ja selkeä teksti! Sain tärkeää kertausta ja aihe onkin tällä hetkellä ajankohtainen omassa työssä.
Selkeä ja tiivis tietopaketti. Näitä on hyvä aina välillä kerrata. Teorian vieminen käytäntöön on toisinaan haasteellista ja siksi aiemmin mainitut videoesimerkit olisivat hyviä.
Tämä selkiytti hyvin eri tyyppisten häiriöiden eroja ja sitä, mihin niiden kuntoutuksessa olisi hyvä keskittyä 🙂
Hyvä kooste eri tyyppien eroista! Ja hyvä myös lopun osio, jossa vinkkejä siitä, miten kenenkin kanssa eteenpäin.
Dysartrian piirteet ja erotusdiagnostiikka dyspraksiaan verraten tuli tarpeeseen. Tämä kooste oli selkeä ja lopussa myös hyvät vinkit, mistä kukin asiakastyyppi hyötyy.
Päällimmäisenä mieleen jäi se, että dyspraksiassa malli täytyy nopeasti häivyttää. Dysartriasta minulla ei ole kokemusta (tai sitten en vain ole osannut bongata), joten vaikka uutta asiaa tuli paljon, jäi aihe vielä hieman sumuiseksi. Dysartriasta opin kuitenkin, että sitä on hyvin monenlaista (esim. hypo- ja hypertoniaa). DDK-testin erotusdiagnostiikka oli myös osin uutta minulle.
Todella selkeä erottelu häiriöistä, jotka ovat minulle olleet aiemmin hieman häilyviä ja sekavia! Hyviä asioita joita täytyy ajatella erotusdiagnostisessa mielessä ja kuntoutuksellisessa mielessä.
Hyvä yhteenveto. Tuttua asiaa, mutta hyvä palautella aina mieleen erotusdiagnostiikkaa tarkemmin.
Hyvä yhteenveto. Tuttua asiaa, mutta hyvä palautella aina mieleen erotusdiagnostiikkaa tarkemmin.
Dysartriaan en ole vielä työssäni törmännyt. Dyspraksiaa tullut vastaan useammin. Useamman epäselvän puhujan kohdalla olen miettinyt viime aikoina missä ongelman ydin on, joten tästä yhteenvedosta saan paljon apua mihin kuntoutusta voisi lähteä suuntaamaan.
Hyvin luokiteltu nuo erotusdiagnostiset kriteerit. Siitä huolimatta koen erotusdiagnostiikan haastavaksi näiden ongelmien päällekkäisyyden vuoksi. Erittäin monet kerrat olen pohtinut mikä on päällimmäinen ongelma ja onko lapsella muutakin kuin esim. dyspraksiaa. Aikuisasiakkailla dysartria vs. apraksia ovat mielestäni huomattavasti helpommin todettavissa.
Hyvä ja hyödyllinen luokittelu! Uutta oli etenkin ajatus siitä, näyttääkö puhe “oudolle” vai ei 🙂
Yhteenveto erotusdiagnostiikasta selkeytti ajatusta eri häiriöistä ja siitä, mihin kuntoutuksen suuntaa. Haastavuutta lisää eri häiriötyyppien ilmeneminen rinnakkain. Tällöin on vaikea miettiä, mistä lähteä kuntoutuksessa liikkeelle ja luottaa omaan päätökseen ja tulkintaan tilanteesta kuntoutumisen edetessä usein hyvin hitaasti.
Dysartrian ja dyspraksian puheen piirteet ja erot ovat tuttuja, mutta näiden erottaminen fonologisesta pulmasta on itselle vielä jonkin verran vieraampi. Etenkin silloin, kun omien asiakkaiden kohdalla puheessa on usein dyspraksian piirteitä ja havaitsen myös fonologista pulmaa.
Hyvä ja selkeä jaottelu.
Teoriatasolla tuttua asiaa, mutta asian käytäntöön vieminen Mitä sitten? -osiossa oli todella hyvä. Kirkasti ajatuksia erotusdiagnostiikasta, jota voisi tehdä aiempaa tiedostavammin, vaikka havaintojen perusteella on kuntoutusvalintoja tämän suuntaisesti tehnytkin.
Hyvä ja selkeä yhteenveto, josta on varmasti apua tulevaisuudessa. Dyspraksian ja fonologisten pulmien erottelu on itselleni vielä haastavaa, varmasti osaksi päällekkäisten pulmienkin vuoksi. Puhtaasti dysartrisia asiakkaita en ole työssäni vielä kohdannut. Olisi havainnollistavaa nähdä ihan videolta miten nämä pulmat toisistaan eroavat.
Yhteenveto auttoi selkeyttämään diagnostista erottelua, minkä olen kokenut käytännön työssä usein haastavaksi. Olen samaa mieltä aiempien kommentoijien kanssa siitä, että esimerkkivideot auttaisivat havaitsemaan mm. dysartrian ja dyspraksian eroavaisuuksia entistä paremmin. Mind map -idea kommenteissa oli hyvä.
Jaottelu oli entuudestaan tuttu Äännekoulun muilta luennoilta. Olen vasta työuran alkumetreillä, ja vaikka jaottelu on jo sinänsä tuttu, koen edelleen haasteita erottaa käytännön arviointityössä dyspraksiaa fonologisesta pulmasta. Monesti asiakkaan puheessa on joitain molempiin viittaavia piirteitä, ja silloin en osaa yleensä määrittää, onko kyseessä jompikumpi vai molemmat.
Tästä yhteenvedosta on paljon apua, erityisesti dyspraksian ja dysartrian osalta. Taidan itsekin tehdä tuon kommenteissa mainitun ajatuskartan!
Tämä oli hyvä tiivistelmä! Koen edelleen vaikeaksi dyspraksian ja dysartrian erottamisen sekä erityisesti sen, miltä nämä näyttävät yhdessä. Tässä tuli hyvin jo esille näitä kahta erottelevia piirteitä, mutta edellisiä kompaten videoesimerkit aiheesta olisi havainnollistavia ja teoriatietoa syventäviä.
Selkeä ja tärkeä tiivistys erotusdiagnostiikkaan! Toivon osaavani viedä teorian käytäntöön.
Hyvä tiivistelmä, johon varmaan tulee palattua myöhemminkin. On tullut törmättyä aika puhtaisiin fonologisiin ongelmiin sekä dyspraksiaan, johon kyllä myös minun kokemuksen mukaan hyvin usein on liittynyt fonologisia pulmia. Tällöin sitten vähintäänkin vaihtelun vuoksi ns. välipalatehtävinä tehnyt erottelutehtäviä.
Selkeä yhteenveto, johon täytyy varmasti palata vielä jatkossa. Monesti työssä törmää tilanteisiin, joissa asiakkaalla on päällekkäisiä haasteita, minkä takia erotusdiagnostiikka tuntuu välillä pulmalliselta.