Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.
Eväste on pieni tekstitiedosto, joka tallennetaan tilapäisesti käyttäjän kiintolevylle. Evästeitä käytetään lähes kaikilla verkkosivustoilla, eivätkä sivustot välttämättä toimi kunnolla ilman evästeitä.
Välttämättömät evästeet liittyvät sivuston perustoiminnallisuuksiin, eikä sivusto välttämättä toimi oikein ilman niitä. Esimerkiksi tämän evästelupakyselyn vastauksen muistamiseen käytetään evästeitä. Kaikki evästeet voi poistaa käytöstä selaimen kautta ja esimerkiksi erilaiset sovellusten mainoksenesto-lisäosat estävät myös tiettyjä evästeitä.
Analytiikkaevästeitä käytetään anonyymien sivuston käyttötietojen keräämiseen. Eväste mahdollistaa käyttäjän liikkeiden seurannan eri käyttökertojen välillä, mutta ei yksittäisen käyttäjän tunnistamista.
Käytämme Google Analytics -palvelua verkkopalvelujemme käytön analysointiin ja seurantaan. Käyttötietoa kerätään evästeiden avulla, mutta tietoja ei käsitellä tai tallenneta siten, että yksittäisen käyttäjän käyttöä voitaisiin seurata.
Cookie | Domain | Type | Description | Duration |
---|---|---|---|---|
_ga | .katjakoski.fi | Analytics | The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors. | 2 years |
_gid | .katjakoski.fi | Analytics | Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously. | 1 day |
_gat_gtag_UA_85650421_1 | .katjakoski.fi | Analytics | Set by Google to distinguish users. | 1 minute |
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
Asiakkaani huulion-kielen-leuan alueen toiminta on hyvin dyspraktista. Tällä hetkellä harjoittelemme labiaaliäänteitä . Leuan ja kielen toimintaan ollaan nyt miettimässä sopivaa apuvälinettä.
Minulla on tällä hetkellä kaksi asiakasta, joiden kuntoutuksen tavoitteisiin perhe toivoi toiselle lapselle “lentää” sanan oppimista ja toisessa perheessä lapsen omassa nimessä on L-äänne ja toiveena lapsella oli oman nimen sanomisen oppiminen. Näillä kahdella lapsella leuka liikkuu edelleen suurella liikkeellä vapaassa puheessa ja olemme melko kauan molempien kanssa työstäneet molempien leukaa pysymään paikallaan ja se on molemmille todella haasteellista myös sen vuoksi, että molemmilla lapsilla kehitysvammadiagnoosi. Päädyimme toisen perheen kanssa harjoittelemaan “entää” -ilmaisua. joka selvensi lapsen aikaisemmin käyttämää “än” -tyyppistä ilmaisu lentää-sanasta ja jatkoimme muuten edelleen huulioäänteillä ja toisen perheen kanssa lapsen kanssa on harjoiteltu oman nimen helpompaa muotoa ja lisäksi oman nimen tarkentamista viittoma-aakkosilla ja keskitymme edelleen myös huulioäännesanoihin. Näin saimme tavoittetta pilkottua ja emme harjoittele vielä liian vaikeita asioita. Aikaisemmin olisin saattaanut lähteä harjoittelemaan l-äännettä liian aikaisin. Erityisesti kehitysvammaisten lasten kanssa olen pyrkinyt laajentamaan lapsen puheilmaisua myös helponneituilla/puhekielisillä sanoilla tutuissa arkipäivän tilanteissa, joita lapsi saa nopeasti käyttöönsä, esim paa kii, mee poi, avaa tää jne. Riemullinen oli ollut erään perheen tilanne, kun äiti kertoi lapsen eräänä päivänä sanoneen koko perheen yllätykseksi “paa kii” ja osoittavan telkkaria, josta sisko oli katsonut hänen mielestään tyhmää ohjelmaa. Telkkari olikin sitten laitettu kiinni ja perhe oli leikkinyt yhdessä, mitä kaikkea voikaan laittaa kiinni lapsen komentaessa j ja osoittaessa “paa kii”, valot, ovet, kannet ja suut, : )
Minulla on työkokemusta vielä niukasti, mutta mieleeni tuli eräs pitkän harjoitteluni työpaikassa ollut asiakas. Asiakas tuli l-harjoitteluun. Lapsi korvasi l:n sitkeästi v:llä. Tämän asiakkaan leuan ja kielen liikkeissä oli vielä eriytymättömyyttä. Hänellä l-äänteen harjoittelu oli työlästä, sillä kielen noustessa ylöspäin myös leuka meni kiinni. Näin jälkeenpäin ajatellen olisimme voineet harjoitella ja painottaa vieläkin enemmän kielen ja leuan liikkeiden eriytymiseen tähtääviä harjoituksia.
Tämä osio selkeytti hierarkiaa jonka avulla voi lähteä tarkastelemaan asiakkaiden valmiuksia harjoitteluun, Tein itselleni tarkistuslistan johon kirjaan havainnot ja sen perusteella hahmotan paremmin onko esim. tarpeen vielä eriyttää leuan ja huulion liikkeitä ennen kielen liikkeisiin siirtymistä. Tämän avulla on myös helpompi perustella vanhemmille miksi pitäydymme vielä “helpommissa harjoituksissa” ennen kielellä tehtäviin äänteisiin siirtymistä. Mieleeni tuli heti muutama asiakas jonka kohdalla tarkistan asian ja päivitän tarvittaessa tavoitteita.
Tulee mieleeni muutamiakin vanhoja asiakkaita, joiden kanssa olin hieman hukassa. Yhden kanssa edistymistä tapahtui huulien ja leuan eriytymisen suhteen, mutta nyt tiedän siitä paljon enemmän. Tämän hierarkian mukaan toimiminen kivasti muistuttaa ja selkeyttää tavoitteiden asettelua. Nykyisellä epäselvästi puhuvalla asiakkaalla diftongien hallinta on haparoivaa, mutta /v/ -äänne onnistuu. Sain tästä jotain ideaa miten edetä.
Hyviä vinkkejä, joiden avulla on helppo tarkastella kunkin asiakkaan taitotasoa esim. terapiajaksojen alkuun. “Pyramidimalli” auttoi hahmottamaan hyvin sitä, miksi joidenkin asiakkaiden eteneminen tiettyjen äänteiden kohdalla on hitaampaa tai työläämpää kuin toisilla.
Voi hyvän tähen tämä on niin mielenkiintoinen alue!!! Kiitos Katja jo nyt! Eihän tämmösistä meidän koulutuksessa edes sivuta! Ainakaan aikoinaan ei tämmöstä konkretiaa ja käytäntöä motoriikkaa(kaan) läpi käyty. Mutta aiheista kaikista juurikin kutkuttavin 🙂 Jos ja kun oikean näkemyksen lapsen tilanteesta saa niin kuntoutus on parhaimmillaan käsittämättömän nopeaa ja tehokasta. Tai ainakin oon niin luullut, mutta nyt tiedän, että se voi olla vieläkin nopeampaa ja tehokkaampaa, Kiitos sinun vinkkien! Mieleen tuli yksi lapsi, joka tuli mulle 3vuotiaana täysin puhumattomana, ei edes äännellyt. Ylipäätään tosi vähän liikettä suun alueelle sain vaikka mitä koitin. Oli kuorsausta, yökkäilyä sun muuta ongelmaa. Totesin risat hirmu isoiksi, mutta valitettavasti mun sepostuksista huolimatta leikkaukseen pääsi vasta yli vuosi terapian alusta. Mutta sen jälkeen lähti lumipallo pyörimään: Kuorsaus jäi, syöminen alkoi sujua, poika rupes suoraan puhumaan lauseilla! Nyt lapsi on 6v ja suun alueen motoriikka on selkeästi viiveistä mm. poskia oppi pullistamaan vasta 5v ja leukaa liikuttamaan sivuttain ihan juuri (Ei saanut minkäänlaista liikettä vaikka käsin koetin ohjata, täyttää pian 6v). Poika on tosi fiksu ja tietoinen siitä, ettei osaa K äännnettä ja tämä on ainoa ikään nähden “artikulaatiovirhe”. Hän ei halua suoria harjoituksia sen suhteen edes kokeilla vaan itku tulee jo kun hoksaa mistä äänteestä kyse… 🙁 Äidillä ainoa tavoite ja oikeastaan ainoa tavoite enää maksarinkin takana on K äänteen oppiminen. Pisti tämä hierarkia miettimään oliskohan syytä harjaannuttaa jotain vielä eriytymisen suhteen varsinkin kun lapsi itse ei halua kohdeäänteestä kuullakaan?
Näitä olen aiempien Katjan koulutusten perusteella jo paljon pohtinut ja asiakkailtani tarkastellut. On ollut hienoa huomata, kuinka tässä on vuodenkin aikana kehittynyt ja edelleen huomaan samojen asiakkaiden kanssa palaavani vielä takaisin alkuun tarkastelemaan hierarkian “pohjaa” ja sitä, olenko edennyt liian nopeasti kohti kieltä. Joskus asiakkaat löytävät itsenäisesti esim. r-äänteen, vaikka emme ole sitä edes harjoitelleet, mikä saattaa hämätä, vaikka samaan aikaan on vielä paljon tehtävää esim. huulion suhteen. Näin oli yhden asiakkaan kanssa, joka oppi itsenäisesti r-äänteen, mutta jolla /v/ oli vielä haastava. Lähdin tarkastelemaan huuliota enemmänkin ja sieltä löytyi vielä paljon työnsarkaa. Huulion kuntouttamisen kautta löydettiin v-äänne ja sen jälkeen lähdimme kohti k-äänteen löytymistä. Kun pohja on ollut kunnossa, nämä ovat myös löytäneet tiensä spontaaniin puheeseen hyvin nopeasti. Toisella asiakkaalla puolestaan tuossa pohjassa on vielä paljon tekemistä ja vaikka l-äänne pitkän harjoittelun lopputuloksena on löytynyt, sen siirtyminen spontaaniin puheeseen on erittäin hidasta.
Luin ennen tätä kurssia Katjan artikkelin 54 helposta sanasta, joiden taustoittamana lähdin lähes täysin puhumattoman lapsen kanssa työstämään puhetta. /m/:n harjoittelu aukaisi suorastaan valtatien ja siirryimme harjoittelemaan myös /p/ ja /t/-alkuisia tavuja/lyhyitä sanoja. Nämä alkavat jo mukavasti vakiintumaan, perhe on onnellinen lapsen edistymisestä. Hänellä on kuitenkin havaittavissa dyspraktisia piirteitä ja erityisesti huulten hallinnassa pulmaa. Tämä hierarkinen ajattelu saikin nyt osuvasti pohtimaan, että vaikka näitä helppoja sanoja on harjoittelun myötä saatu, täytyy kohdentaa harjoittelua myös enempi ylipäätään huulten hallinnan vahvistamiseen. Tämän myötä tulisi puheelle tärkeää kokonaisvaltaista hallintaa ja jatkuvakestoisempaa edistymistä eikä “hokkuspokkus” -kehitystä (joka sekin toki arvokasta ja tärkeää, että näitä lyhyitä sanoja on hänelle arkeen tullut).
Olen asiakkaitani säännöllisesti videoinut ja pyrkinyt näitä asioita puheesta tarkkailemaan. Teoriassa asia on jo tuttua, mutta niin vain näiden asioiden havainnointi sieltä asiakkaiden puhunnoksista kaipaa vielä harjoittelua. Tuli tässä mieleeni yksi kysymys aiheesta. Mieleeni tulee muutamakin epäselvästi puhuva asiakas, joilla tuo leuan hallinta vaikuttaa olevan haastavaa, mutta tilanne tuntuu vaihtelevan. Eli välillä vaikuttaa leuka karkaavan liian isolle, mutta toisella kertaa leuan liikerata vaikuttaa jo hyvältä. Onkohan tässä kyse siitä, että tilanne vielä vaihtelee puhunnoksen mukaan (en ole nopeissa tilanteissa ehtinyt analysoida puhunnoksia)? Aika usein tällaisilla asiakkailla tuntuu “pikkupuheen” harjoittelu sopivilla leuan liikkeillä olevan epämieluista ja vaikeaa.
OPT-kursseja käytyäni olen alkanut enemmän kiinnittämään huomiota motoriseen eriytymiseen ja etenkin leuan liikkeisiin. Monen kohdalla juuri leuka ei ole eriytynyt kielen liikkeistä ja kun se on saatu kuntoon, on usein myös äänteitä tullut lisää käyttöön. Yksi asiakas on hyvin myöhään alkanut puhumaan ja hänen spontaani puhe on hyvin H-voittoista pienillä puheliikkeillä vaikka hän monta äännetta osaakin tavu/sanatasolla (ainakin M, N, P, T, K). Hänen kohdallaan leuka ei ole eriytynyt kielen liikkeistä, mutta olen alkanut pohtia onko hänellä muutakin pulmaa eriytymisessä.
Mulle on yhden asiakkaan kanssa käynyt niin, että leuan eriyttämistä on harjoiteltu ja päästy eteenpäin, mutta hierarkiassa eteenpäin siirryttäessä leuan hallinta ei ole kuitenkaan ollut riittävää. Täytyy siis kärsivällisesti peruuttaa vielä uudestaan.
Tuo hierarkian mieleenpalauttaminen oli todella oivalluksia tuottavaa. Heti jäin pohtimaan asiakkaita ja muutamien kanssa käydään hierarkia tarkemmin läpi.
Tämä oli erittäin hyvä osio ja herätti ajattelua. Minulla on yksi asiakas, jolta käytännössä puuttuu puhe vielä kokonaan. On oppinut sulkemaan huulion pyydettäessä ja tuottamaan kontrolloiduissa tilanteissa helppoja KVV sanoja (paa, maa, puu). Yllättäen lapsi kuitenki välillä saattaa tuottaa vaikeitakin sanoja kuten “pois”, vaikka harjoitellessa tämä ei onnistu mitenkään. Leuan ja huulion liikkeet ovat hyvinkin holtittomat ja kasvojen lihakset menevät ns. vääränlaisiin asentoihin. Ymmärrän nyt, että meidän täytyy kiinnittää vielä enemmän huomiota motoriseen hierarkiaan ja puhtaasti myös motoriseen harjoitteluun oikeiden liikemallien löytymiseksi.
Jäin myös pohtimaan kielijänteen ja suun alueen jänteiden kireyden vaikutusta kielen ja leuan (sekä huulion) liikkeiden eriytymisen oppimisessa. Yhdellä kuntoutettavallani oli voimakkaasti posteriorisesti kiristävä kielijänne, joka lopulta operoitiin. Ennen operaatiota puhe oli hyvin epäselvää ja liikkeet kaikkinensa hyvin työläät. Välittömästi leikkauksen jälkeen kieli ei vielä osannut liikkua uuden liikeradan mahdollistavalla tavalla. Kuitenkin melko nopeasti (1-2 kk) puhe alkoi muuttua huomattavasti selkeämmäksi, kielen kärkiäänteet alkoivat löytyä paikoilleen, samoin etuvokaalit ja lopulta myös r-äänne löytyivät paikoilleen. Onkohan tästä mitään tilastollista tietoa kuinka paljon jänteiden kireydet vaikeuttavat liikeratojen eriytymistä ja äänteiden/äänneyhdistelmien oppimista?
Miten tärkeää onkaan katsoa sitä puhetta! Seuraavalla etäterapiakerralla taidan laittaa rec:n hetkeksi päälle ja palaamme mm. huulion harjoituksiin. Tulee mieleen ainakin yksi asiakkaani, jolla selkeästi huulion ja leuan liikkeissä vielä eriytymättömyyttä. Palaamme siis näihin harjoituksiin ennen L:n tavoittelua.
Kiitos! Olen viipyillyt tässä osiossa ja kuunnellut uusiksi vinkkejä. Ehdottomasti täytyy ottaa taas videolle tiettyjä asiakkaita ja tutkia tätä perusteellisemmin. Yhdellä lapsella puhe näyttää ja kuulostaakin välillä kummalliselta, en ole osannut analysoida mikä siinä mättää. Leuan ja huulion liikkeissä ja eriytymisessä tutkittavaa todennäköisesti. On niin liikkuvainen ja levoton kaveri, ettei asentokaan usein ole paras mahdollinen.
Olen tällä hetkellä vasta palailemassa työelämään äitiysvapaalla ja minulla on vain yksi asiakas. Hänellä on erittäin vaikea ataksia, joka näkyy kaikessa toiminnassa. Olemme tehneet pohjatöitä puhe-ja suualueen motoriikalle paljonkin (ennen äitiylomaa). Nyt pääpaino on puhetta tulevat kommunikaatiokeinot. Välillä nousee kuitenkin epäillyt, olisimmeko voineet tehdä vielä jotain puheen tueksi? Olemmeko tehneet parhaamme vai onko tilanne vain tosissaan se, ettei puhe sujuvoidu. Käytössä on muutamia yliopittuja selkeitä sanoja, mutta muuten kaikki suualueen tahdonalaista liikkeet ovat hyvin haastavia. Ehkäpä vielä kuvaan tilanteen ja yritän saada kokonaiskuvaa siitä, mikä onnistuu, mikä ei ja miksi näin on.
Tällä hetkellä yksi asiakkaani aiheuttaa erityisesti harmaita hiuksia. Tässä tuli nyt monta asiaa, joita täytyy tarkastella tarkemmin; olen hypännyt hierarkiassa huulten yli eli yrittänyt eriyttää suoraan leukaa ja kielen kärkeä.. täytyy siis palata askel taakse päin. Myös leuan liukuminen eteen on mietityttänyt, joten nyt lähden tarkastelemaan sitä vokaalien kautta!
Tämä video ja blogijutut tulivat tosi hyvään kohtaan! Juuri tänään mietiskelin seuraavia askelia lapselle, jolla mm. L tavoitteena ja leuka tekee isoa liikettä. Ehdittiin jo hänen kanssa ottaa L-sanaharjoituksia, joissa on useampia eri vokaaleita ja konsonantteja sanoissa, mutta tänään otettiin tilalle vain yhtä vokaalia sisältäviä sanoja, jotta on helpompi keskittyä leuan pitämiseen paikallaan ja vain kielen nostamiseen. Toisella lapsella taas olen kiinnittänyt huomiota diftonigen oikenemiseen, mutta en tullutkaan ajatelleeksi ennen kuin nyt, että hänen huulensa ovat melko vähäliikkeiset puhuessa.
Huomaan usimmiten lapsilla leuan ja kielen eriytymättömyyttä. Toistaiseksi on ollut onneksi melko nopeasti oppivia ja harjoitteluun motivoituneita lapsia, kun asiaa on heille selittänyt.
Hauskana huomiona näihin liikkeiden eriytymättömyyksiin näkyy videopelejä pelatessa myös aikuisilla, kuinka kädet ja koko vartalo lähtee mukaan ohjaamiseen. Hih!
Asiakkaani leuka liukuu puhuessa sivuttaissuunnassa. Lapsi on hypotoninen, joten toki ajattelin että kyse on lähinä leuan heikkoudesta ja sitä lähdettiin vahvistamaan. Leuka vahvistuikin ahkeralla purutuubi ja biteblock treenillä upeasti, mutta leuka liukui puhuessa edelleen. Kun sitten aloimme (jonkun viisaan neuvosta :)) treenaamaan huuliota sekä motorisena treeninä että puheessa (ee-oo, ii-uu, v), niin johan on alkanut leuka pysyä paremmin paikallaan!
Tämä asia on periaatteessa ollut itsellä tiedossa, mutta silti sain nyt uusia oivalluksia, kiitos hyvin selkeän esitystavan. Täytyypä parin asiakkaan kohdalla peruuttaa hieman ja tarkastaa, että tämä perusta on kunnossa, koska tuntuu, että opitut taidot eivät lähde yleistymään. Olisikohan kyse siitä, että terapeutti on ollut liian innokas etenemään. Onneksi aina voi palata takaisin! Ja yrittää seuraavan asiakkaan kohdalla muistaa heti alussa tarkastella nämä asiat ja tehdä oikeassa hierarkisessa järjestyksessä treenit.
Mulle tuli just lapsi lähetteellä, että ainoastaan kielenkärkiäänteet puuttuvat. Hieman tarkasteltuani totesin, että leuka repsottaa usein ala-asennossa ja eihän se v:kään sieltä vielä tule. Piti vähän perustella vanhemmille miksi lähdetään leukaa harjoituttaa. Tämä hierarkia on niin tärkeä pitää mielessä. Tulee entisistä asiakkaista mieleen monta, joiden kanssa ennen OPT- ja Katjan kursseja tahkottiin ja tahkottiin sitä r:ää ja l:ää. Vasta näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, mistä oli kyse. Kiitos Katja.
Teen juuri nyt vähemmän töitä tämäntyyppisten asiakkaiden kanssa. Aikanaan vastavalmistuneena puheterapeuttina tuli useinkin lähdettyä liikkeelle liian haastavista äänteistä. Nyt osaa koulutusten myötä jo paremmin pysähtyä tarkastelemaan tilannetta laajemmin ja perustella, mistä äänteistä/asioista ja miksi lähtee kuntoutuksessa liikkeelle. Aina olisi silti varaa parantaa!
Mulla on tällä hetkellä hyvin mielenkiintoinen asiakas-case, jonka kuntouttamiseen tälläkin kurssilla toivon saavani jotain ideoita. Hän on 6-vuotias kehitysvammainen tyttö, joka on tämän vuoden alkuun asti ollut täysin puhumaton. Hän on ollut hyvin hiljainen, vain ilosta hihkuessaan ja kiljahdellessaan on tuottanut ääntä. Muuten hän on ollut hyvin aktiivinen ja oppinut kommunikoimaan kuvilla kivasti. Ehdin jo ajatella, että hän jää täysin puhumattomaksi. Kunnes tämän vuoden alussa hän alkoi tuottamaan sanahahmoja aikuisen perässä ja nyt jo itse kuvista asioita nimeten. Sanat ovat vokaalivoittoisia, p-äänne kuuluu joissakin sanoissa. Hän rakastaa katsella kirjoja, osoittaa, ja nimetä asioita. Tästä voi kiittää ihanaa äitiä, joka on jaksanut satoja ja satoja kertoja lukea tytölle kirjaa ja nimetä lapsen osoittamia asioita. Nyt olen ollut uuden äärellä ja alkanut katsoa lasta myös puhemotorisesta vinkkelistä. Motoriikka on hyvin kokonaisvaltaista ja olemme lähteneet liikkeelle leuan hallinnasta, joka on hänelle hyvin hyvin haastavaa. Myös syömisessä on pulmaa. Mutta mielenkiintoista nähdä miten tästä edetään.
Hierarkian tarkastelu tuli tarpeeseen. Mieleen tuli vahvasti eräs asiakas, jonka kanssa ollaan mielestäni harjoiteltu kielen ja leuan liikkeet erillisiksi. Kielenkärkiäänteet ollaan harjoiteltu kaikki niin, että ne onnistuvat harjoitustilanteessa, mutta ne eivät ole oikein siirtyneet spontaanipuheeseen, joten havahduin tarkastelemaan hänen suun motoriikkaansa tarkemmin ja huomasin, että leuan ja huulion liikkeissä on edelleen sivulle suuntaavaa epäsymmetriaa, joita täytyy vielä työstää.
Tämä oli todella mielenkiintoinen ja selkeä osio, sai miettimään etenkin yhtä asiakastani, jonka tilannetta tarkastelen vielä uudelleen. Toisaalta monet liikkeet ovat eriytyneet ja hän osaa mm. /m, p, k, n/ äänteet, mutta ei /t/:tä. Esim. ‘pupu’, ‘kakku’ jne ääntyvät hienosti, mutta ‘mamma’ sanassa tai missä tahansa, jossa /m/ on sanan keskellä, se jää lähes ääntymättä. Suu on ajoittain hieman auki, kun lapsi ei puhu ja /n/ äännettä tuottaessa kieli tulee välillä ulos suusta.
Käytin viikon aikana useiden asiakkaiden kanssa aikaa siihen, että ihan vain tarkastelin heidän puheliikkeitään. Tällä hetkellä minulla ei ole asiakaspakassa selkeää dyspraksia- tai dysartriatapausta, mutta useita äännevirheasiakkaita on sekä pienempiä lapsia, joilla puheessa on vielä useita fonologisia prosesseja kesken. Yhdelläkään asiakkaalla ei ollut ns. ryöpsähtelevää leukaa, mutta useilla asiakkailla näkyi liiallista leuan jännittymistä esim. kompensatorisena keinona haastavan äänteen tuottamiseen. Lisäksi yhdellä asiakkaalla selkeää heikkoutta huulten pyöristämisessä ja tämän takia etuvokaalien tuotossa on haastetta. Sinänsä nämä pulmat havaitsin asiakkailla jo aikaisemmin, mutta aika ajoin on hyvä pysähtyä tuttujenkin asiakkaiden kohdalla ja tarkastella onko jäänyt jotain huomaamatta suun motorisissa taidoissa.
Tämä osio muistutti jälleen siitä, että joskus on parempi mennä taaksepäin kuin eteenpäin; jos jokin äänne ei lähde tuottumaan harjoittelun tuloksena, on hyvä katsoa “taaksepäin” ja miettiä mitkä osa-taidot ovat vielä hukassa ja mahdollisesti estävät uuden äänteen oppimisen. Minulla on juuri arvioissa yksi S/R-virheasiakas ja tästä osiosta sain selkeyttä suun motoriikan arviointiin. Tällä asiakkaalla leuan hallinnassa suuria haasteita.
Leuan ja huulten, kielen hallinta alkaa olla jo aika tuttuja asioita, mutta olin unohtanut nuo silmät! Katsonpa tuota ensi kerralla. Kommenttina vielä, että usein huomaan lapsen matkivan sitä, kun korostetusti teen huulion liikettä. Silloin yritän vähentää ”liiallisia” liikkeitäni ja tuotan normaalisti.
Tämä koulutuskokonaisuus on saanut pohtimaan omia asiakkaita ja heidän suun motoriikkaansa. Huomaan, että olen aikaisemmin havainnoinut lähinnä kielen liikkeitä esim. /l/-äänteessä kieli on eräällä asiakkaallani ollut spontaanisti vaihtelevasti eri paikassa ja usein suupielessä sivussa. Haluan nyt varmistaa vielä sen, miten leuka ja huuliokin toimivat artikulaatioliikkeiden pohjana. Kehon asennon -tasolla tukemisen tarpeen huomaan yleensä hyvin ottaa tarvittaessa huomioon. Kielen ja leuan eriytymistä olen aikaisemmin seurannut, mutta nyt koulutuksen myötä kiinnostaa laajemminkin seurata eriytymistä (esim. Silmät ja pään/suun liikkeet).
Pitää ottaa uusintatarkasteluun erään asiakkaan leuka. s on opittu, mutta sanatasolla se vielä tuottaa vaikeuksia. Leuka meinaa liikkua melko voimakkaasti eteen. Jäin nyt miettimään, että liikkuukohan se leuka muussakin puheessa. Mielenkiintoista asiaa!
Tämä hierarkia on niin järkeenkäypä ja hyvä! On myös helppo palautella mieleen asiakastyössä.
Samoja ajatuksia. 🙂
Tämä hierarkia-asia oli tosi hyvä. Täytyy seuraavilla terapiakerroilla kiinnittää etenkin äänneasiakkaiden kanssa tuohon huomiota. Minulla on tällä hetkellä etäterapiassa /r/-asiakkaana teini-ikäinen poika, jonka leuka ja huulio ovat todella staattiset. Hänen kohdallaan en ole varma onko kyse varsinaisesti toimintakyvyn puutteista vai ikävaiheelle ominaisesta hieman mumisevasta puhetavasta. Yritän päästä selville tästä tarkkailemalla liikkeiden eriytymistä.
Arviointityössä tulee säännöllisesti vastaan lapsia (epäselvä puhe, äännevirheet), joilla on eriytymättömyyttä liikkeissä. Se usein ennustaa pitempää harjoitteluaikaa. Tässä tuli hierarkia hyvin kerrattua.
Parin viimeviikon aikana on työssä tullut vastaan muutaman kerran havainto, että heii tuossa kohtaa lapsi työnsi leukaa eteenpäin. En oikein keksinyt tälle selitystä. Tämä vokaaliasia voisi sitä selittää! Nyt voisin näitä katsoa tarkemmin.
Tällä viikolla yhden lapsen kanssa kokeiltiin viedä kielenkärkeä hammasvallille. Lapsen pää lähti taipumaan taaksepäin, silmät kattoon ja ylävartaloon ja kasvoille tuli jännittymistä. On näissä kyllä vielä monesti vaikea hahmottaa, mihin tällaisissa tilanteissa tartutaan ensimmäisenä. Videointia voisin alkaa käyttää enemmän.
Puheen alkuarvioissa muiden harjoitusten joukossa myöskin heiluttelen lapsen kanssa kieltä sivulta toiselle.. Siinä tulee esiin minusta joitakin ihan oleelliselta tuntuvia asioita. Usein, lähes aina, minulle puheterapiaan kielenkärkiäänteiden tarkentamisen/puuttumisen vuoksi tulevat lapset vievät kielen sivulta toiselle alahuulta pitkin, usein kieli myös työntyy melko pitkälle ulos suusta. Joillakin on vaikeutta hahmottaa liikerata suupielestä toiseen, missä se kieli oikein onkaan. Leuka liikkuu kielenliikkeen mukana tosi usealla. Monella lapsella myös pää lähtee sivuttaisliikkeeseen mukaan. Tätä jäin miettimään, pitäisikö siihen puuttua jotenkin puheterapiassa? Milloin lapsi tarvitsisi jotain muuta kuntoutusta myös, jos kehon liikkeiden eriytyminen on tosi alkutekijöissään? Kuntoutetaanko me esim. silmien eriytymistä päästä?
Olen osallistunut aiemmin toiselle Katjan kurssille, jossa myös käytiin läpi motorisen eriytymisen hierarkiaa, joten asiat olivat jo tuttuja. Kuntoutustyössä on tullut vastaan useampi lapsi, jolla suu on ollut hyvin liikkumaton ja puhe osin tästä syystä epäselvää. Tällöin kuntoutuksessa on keskitytty aluksi leuan ja huulten liikkeisiin. Kielenkärkiäänteiden harjoituksissa taas on hyvin usein pulmaa kielen ja leuan liikkeiden eriytymättömyydessä.
Tämä selkeytti. Minullakin on ollut asiakas, jonka leuka työntyi sitkeästi eteenpäin ja paljon oli myös sivuttaisliikettä. Hän saattoi kompensoida huulion puuttuvaa liikkuvuutta.
Jälleen hyvää ja selkeyttävää! Motorisen oppimisen hierarkiaa aion pitää kirkkaana mielessä, kun äitiyslomalta palaan asiakkaiden pariin. Tiedän näin jälkikäteen harjoitelleeni joidenkin asiakkaiden kanssa liian vaikeita asioita, jolloin edistyminenkin terapiassa ollut takkuista. Asiakkaan puheen videointi on kyllä hyvä työkalu puhemotoriikan tarkasteluun – täytyypä ottaa enemmän viedoita! Samalla myös omaa työskentelyä tulisi havainnoitua paremmin.
Olen viikon aikana kiinnittänyt huomiota omien puhemotoristen asiakkaitteni oraalimotoriikkaan. Varsinkin erään /k/:ta ja /s/:ää harjoittelevan pojan kanssa huomasin paljon asioita, jotka olin aiemmin sivuuttanut täysin sillä hän osasi tuottaa em. äänteet jo tietyissä sanoissa ja tavuissa. Huomasin, että harjoittelussa kielen tahdonalainen hallinta oli edelleen melko heikkoa ja eriytyminen sekä leuasta ja huulista oli vielä kesken. Myötäliikkeet kasvoissa olivat selkeitä. Päätimme vanhemman kanssa palata harjoittelussa takaisin päin ja kiinnittää huomiomme motoriseen eriytymiseen aiempaa tarkemmin. Tuntui uskomattomalta, miten selkeät merkit eriytymättömyydestä olin tämän asiakkaan kohdalla jättänyt huomaamatta. Jakso toteutuu etänä ja koen että asiakkaan ohjaaminen ja havainnointi on huomattavasti haastavampaa ruudun takaa kuin lähikäynniltä käsin.
Hyvää kertausta taas jo aikaisemmin käymästäni koulutuksesta! Tuon koulutuksen diat tulikin kaivettua jo esille uuden Kelalaisen myötä. Lapsella ei vielä juurkaan sanatason puheentuottoa ja ääntelyssä selvästi havaittavissa haasteita leuan liikkeiden hallinnassa (liian laajat liikkeet, liukumista myös sivusuunnassa). Tavoitteenani onkin nyt lähteä seuraamaan erityisesti tarkasti kyseisen asiakkaan valmiuksia ja pohtimaan realistisia tavoitteita.
Hirmu selkeä tuo pyramidi ja auttoi hahmottamaan harjoittelujärjestystä! Tuli mieleen tähän liittyen asiakas, jonka puhe ajoittain epäselvää. Yleensä aloittaa puheen selkeämmin, mutta sitten se puuroutuu ja tulee ns. omaa kalitusta. Kaikki äänteet osaa R:ää lukuunottamatta. En oikein aluksi hoksannannut mikä tässä on pielessä kun äänteet pääosin onnistuu, mutta kollegan vinkistä tajusin, että hän ei liikuta huulia ja kyse on siitä, ettei lihakset osaa tai jaksa toimia huulten liikuttamiseksi. Tämän pyramidin avulla pystyn nyt paremmin arvioimaan, mikä kaikki siellä on pielessä. Kiitos!
Tällä hetkellä asiakkailtani ei useinkaan puutu kovinkaan montaa äännettä kokonaan vaan äänteet toteutuvat vaihtelevasti eri sanapaikoissa. Mutta motorisen oppimisen hierarkian palauttaminen mieleen antoi hyvin vinkkiä siihen, mitä tarkkailla sekä missä järjestyksessä ja missä vaiheessa mitäkin äännettä kannattaa lähteä harjoittamaan. Aion myös tarkkailla, miten eräällä asiakkaalla puheeseen vaikuttaa se, että hänellä on paljon suu auki koko ajan (/s/ ääntyy lateraalisti ja soinnillisten/soinnittomien konsonanttien erottelussa haastetta) ja pitäisikö tätä leuan sulkemista harjoittaa intensiivisemmin.
Etäasiakkaina on nyt ollut useampi lapsi, joilta puuttuu R-äänne, mutta puheessa leuka aukeaa silti todella suurella liikkeellä ja puhetahti on melko hidas. Puheesta saa selvää, mutta se näyttää ja kuulostaa hieman kummalliselta. R-harjoitusten lisäksi (jotka ovat alkaneet kuitenkin onnistua) olen ohjannut aikuista keskustelemaan lapsen kanssa pieniä hetkiä kerrallaan niin, että lapsen leuasta pidetään kiinni (tai lapsi pitää itse kiinni).
Aiemmin vasta-aloittaneena minulla oli Kelan asiakas, jonka puheessa kaikki vokaalit vääristyivät. Kaikki konsonantit kuuluivat puheessa, paitsi K-äänne. K-äänteen hän oppi, kun näytin hänelle kerran (!) mallia ja muutaman kerran harjoiteltiin tavutason tehtäviä. Tuntui, että olin jatkuvasti pihalla siitä mitä lapsen kanssa tulisi tehdä, mutta ihan oikealla jäljillä ilmeisesti oltiin, kun huuliota treenattiin runsaasti ja opeteltiin hahmottamaan missä asennossa kieli suussa on. Etuvokaalit yleistyivät puheeseen viimeisenä.
Opin tästäkin osiosta hurjasti lisää. Näin vastavalmistuneena tarvitsin kyllä muistutusta motorisen oppimisen hierarkiasta ja pystyn jo heti tajuamaan, missä mennään pieleen erään lapsen kanssa, jolla puuttuu oikeastaan kaikki kielellä tuotettavat äänteet. Leuan ja kielen liikkeiden eriytymistä ollaan kyllä ahkerasti harjoiteltu äänneharjoittelun ohella ja alkaa se pikkuhiljaa sujuakin. Mutta näiden tietojen avulla tulee olo, että tiedän vähän mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja mihin se perustuu.
Minulle tuli heti mieleen muutamakin asiakas, joiden kanssa ollaan taidettu harjoitella liian vaikeita kielenkärkiäänteitä. Ja myös tulee mielen yksi asiakas jolla esiintyy aika paljon leuan sivuttaisliikettä, nyt pääsenkin tarkemmin pohtimaan mistä tämä sivuttaisliike johtuu!
Taidan myös napata tämän pyramidin mukaan kun vanhempien kanssa asetetaan puheterapialle tavoitteita, voi olla heille ja minulle helpompi hahmottaa miksi ei heti lähdetä R- tai S- äänteitä harjoittelemaan ensimmäisenä.
Todella selkeä ja hyvä malli. Tämän pohjalta on hyvä selkiyttää myös lapsen lähipiirille miksi harjoitellaan mitäkin ja palata kyllä tarkastelemaan asiakkaiden tavoitteita ja tuottoa.
Kaivoin esiin muutamia tuoreempia ja vanhempia videoita eräästä asiakkaastani, ensi käynnillä voisin jälleen videoida ja tarkastella vielä uudelleen. Kuntoutuksen kanssa ollut suunta hukassa, koska pulmia on paljon. Kielenkärkiäänteet puuttuvat, äännevaihtumia tulee mm. T-K, T-P, N-M ja K-P-sanoissa vaikka yksittäisissä tavuissa ko. äänteet onnistuvatkin , V-äännekin tuottaa vaikeuksia ja diftongit oikenevat. Erityisen hankalia ovat U-diftongit. Asiakkaalla on kehitysvammaa, paljon omaehtoisuutta ja hän välttää katsekontaktia, mikä haastaa mallin katsomista toisen suun liikkeistä. Videoita katsomalla havaitsin, että suurin ongelma tällä hetkellä on huulion liikkumattomuus ja eriytymättömyys. Huulio ei pyöristy eikä vetäydy vokaaleita äännettäessä. Myös v-äänteen vaikeudet ovat tähän liittyvä pulma. Ja varmaan tämä heijastuu myös konsonanttien yhdistelyssä esiintyviin vaikeuksiin. Olen kyllä epämääräisesti tiedostanutkin, että iso ongelma on huuliossa ja siirtymät pyöreiden ja laveiden välillä vaikeita, mutta nyt sain selkeyttä siihen, missä liikeradoissa. Toki pulmaa on myös kuulonerottelussakin selkeästi.
Motorisen eriytymisen hierarkian mukaan tarkastelu valaisee monen asiakkaani tilannetta. Erityisesti huulion liikkeillä kielen noston kompensointi ja toisaalta myös leuan liikkeellä huulten toiminnan kompensointi vaikuttaisivat olevan yleisiä haasteita, kun asioihin osaa kiinnittää huomion asiakkaan artikulaatioliikkeitä vaikkapa videolta tarkasteltaessa. Täytyy jatkossa pitää videolla esitetty selkeä pyramidi mielessä ja aloittaa kokonaistilanteen tarkastelu hierarkian pohjimmaiselta tasolta ennen kielenkärkiäänteiden kuntouttamiseen hyppäämistä.
Hyvä muistutus puheen katsomisesta. Monesti on tullut ajateltua, että onko harjoiteltava äänne vielä ajankohtainen ja riittävätkö pohjataidot varmasti, ettei tulisi tehtyä liian vaikeita asioita, joista lapsi ei vielä hyödy. Se kuitenkin mietityttää, että milloin voi esim. eriyttämisharjoittelusta tai vakauttamisharjoittelusta siirtyä eteenpäin, toisin sanoen, mikä on tarpeeksi hyvä ja riittävä?
Eräällä asiakkaallani leuan hallinta oli hyvin haastavaa; tuntuu kuin leuka eläisi harjoitellessa ihan omaa elämäänsä ja heiluu puolelta toiselle. Hallintaa ollaan harjoiteltu nyt vuoden verran, ja nyt alkaa lähes kaikki kielenkärjen äänteet olla hallussa.
Monen asiakkaan kanssa on tullut tehtyä leuan ja kielen eriytymistä tukevia harjoituksia ennen varsinaisia äänneharjoituksia, mutta välillä mietityttää että eteneekö itse liian nopeasti, ja osaako katsoa olennaisia asioita. Tästä sai hyviä muistisääntöjä käyttöön. Hyvä vinkki oli myös katsoa lapsen silmiä ja pään asentoa, mihin en ole aiemmin osannut kiinnittää huomiota.
Tästä osiosta sain ahaa-elämyksen koskien erästä uudehkoa asiakasta, jonka puhe on hyvin a-voittoista. Lapsi osaa kyllä mallitettuna sanoa esim. puu, mutta samalla kun hän supistaa huulia, nousee ylös myös leuka ja pää kallistuu taaksepäin. Olemme harjoitelleet lähinnä huulion supistamista ja u-äännettä helpoissa sanoissa, mutta niin itsestään selvältä kuin se nyt tuntuukin, eriytymiseen en ole hoksannut kiinnittää huomiota.
Tämä hierarkia on itselleni entuudestaan jo tuttu, mutta tämä oli hyvä muistutus. Olen muutaman asiakkaan kohdalla tainnut edetä turhan innokkaasti jo kielen kärjen hallintaan, vaikka leuan ja huulion hallinnassa on vielä pulmia. Hyödyllistä olisi myös videoida terapiatilannetta, jotta jälkeenpäin pystyisi analysoimaan tarkemmin lapsen suun alueen motoriikkaa. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miten tarkasti tässä hierarkiassa tulisi edetä. Mikä on riittävän hyvä kullakin tasolla ennen kuin seuraavalle voidaan edetä? Täytyykö motorinen hallinta olla jo todella hyvää ennen kuin seuraavalle tasolle voi edetä vai voidaanko taitoja harjoitella osittain limittäin?