Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.
Eväste on pieni tekstitiedosto, joka tallennetaan tilapäisesti käyttäjän kiintolevylle. Evästeitä käytetään lähes kaikilla verkkosivustoilla, eivätkä sivustot välttämättä toimi kunnolla ilman evästeitä.
Välttämättömät evästeet liittyvät sivuston perustoiminnallisuuksiin, eikä sivusto välttämättä toimi oikein ilman niitä. Esimerkiksi tämän evästelupakyselyn vastauksen muistamiseen käytetään evästeitä. Kaikki evästeet voi poistaa käytöstä selaimen kautta ja esimerkiksi erilaiset sovellusten mainoksenesto-lisäosat estävät myös tiettyjä evästeitä.
Analytiikkaevästeitä käytetään anonyymien sivuston käyttötietojen keräämiseen. Eväste mahdollistaa käyttäjän liikkeiden seurannan eri käyttökertojen välillä, mutta ei yksittäisen käyttäjän tunnistamista.
Käytämme Google Analytics -palvelua verkkopalvelujemme käytön analysointiin ja seurantaan. Käyttötietoa kerätään evästeiden avulla, mutta tietoja ei käsitellä tai tallenneta siten, että yksittäisen käyttäjän käyttöä voitaisiin seurata.
Cookie | Domain | Type | Description | Duration |
---|---|---|---|---|
_ga | .katjakoski.fi | Analytics | The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors. | 2 years |
_gid | .katjakoski.fi | Analytics | Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously. | 1 day |
_gat_gtag_UA_85650421_1 | .katjakoski.fi | Analytics | Set by Google to distinguish users. | 1 minute |
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
PROMPT-linkki ei toimi.
PROMT-linkki ei pääsyä 🙁
Kiitos, linkki korjattu!
Mikä PROMPT-linkki? Tuo artikkeliko? Kerrankin aiheesta perusteellinen esittely. Hienoa!
Mulla oli eka tuo linkkinä, mutta latasin nyt ton artikkelin nyt tohon suoraan.
Tykkäsin prompt-artikkelista, sillä siitä sai paljon teoriataustaa oman työskentelyn tueksi. Tähän mennessä olen työskennellyt pitkälti autismin kirjon lasten kanssa ja sen myötä tavoitteen asettelussa on ollut todella tärkeää, että harjoiteltavat sanat ovat sekä puhemotoristen taitojen kannalta mahdollisia saavuttaa että ne palvelevat lapsen tarpeita (käyttöä arjessa mallitetaan ja tuetaan). Nyt minulle on ohjautunut yhä enemmän isompia lapsia, joiden puheen piirteet ovat dyspraktisia tai dysartrisia, eikä heillä ole kontaktin kanssa pulmaa. Kokonaiskielellistä vaikeutta kuitenkin yleensä aina on. Nyt olenkin sitten harjoitellut heidän kanssaan enemmän varioiden äänneyhdistelmiä myös sanoissa, jotka eivät heidän käyttösanavarastoonsa edes kuulu. Tätä pohdin aina välillä, onko se edes järkevää. Toki kun kuvat ovat mukana, saattaa sanavarasto ehkä karttua näilläkin sanoilla. Epäsanoilla en taida harjoittella asiakkaan kanssa kyllä koskaan (poislukien r-harjoittelussa joillakin asiakkailla pada ja para ovat tyyppejä).
Terve kaima! Kiitos hyvästä tekstistä. Tulipa absurdi olo, kun luin sen. En millään muistanut kirjoittaneeni sitä. Tarkistin päivämäärän ja huokaisin. En se ollutkaan minä, ! Terveisin eri Petra
En ole (vielä) käynyt PROMPT-koulutuksessa, mutta artikkeli valaisi teoriataustaa menetelmän taustalla ja tätä tietoa on varmasti kannattavaa hyödyntää laajemminkin kuntoutustyössä. Ajattelen, että vanhemmat hyötyvät tällaisesta ajattelumallista esimerkiksi tavoitteista keskusteltaessa ja perusteltaessa valittuja kuntoutusmenetelmiä ja -käytänteitä.
PROMPT-artikkeli oli hyvä ja antoi hyvin tietoa, mihin teorioihin menetelmä pohjautuu. Kokonaisuuksien jaottelu osa-alueisiin ja näiden osa-alueiden tarkastelu yksittäisenä ja yhtenäisenä kokonaisuutena on ainakin itselleni hyvä tapa jäsennellä myös omaa ajattelua. Luulen, että pelkästään tällainen ajattelutapa kuntoutustyössä tulee auttamaan kokonaisuuden rakentamista ja esimerkiksi juuri tavoitteiden asettelua. Toivottavasti pääsen hyödyntämään saamaani tietoa työelämään päästessäni.
PROMPT-koulutus on minultakin vielä käymättä, mutta tämä artikkeli antoi kivasti jo pohjaa tarkastella kuntoutustyötä eri näkökulmista. Koen, että tämä jaottelu osa-alueisiin helpottaa omaa ajatustyötä, mutta myös tukee tavoitteiden asettelua yhdessä vanhempien tai /ja lähiympäristön kanssa. Otan ehdottomasti tämän ajatusmallin hyötykäyttöön!
Tavoitteissani on näkyneet kaikki nämä osa-alueet, vaikka en niitä tietoisesti ole aiemmin ajatellut. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa nämä aina tavoitteenasettelun hetkellä esille ja miettiä huomioinko todella ne kaikki ja mitkä ovat kyseisen asiakkaan kohdalla sillä hetkellä ne tärkeimmät osa-alueet, joiden eteen on työskenneltävä. Olen huomannut, että työskentelytaidot ja luottamus ovat asioita, jotka on oltava kunnossa ennen kuin päästään kunnolla työskentelemään muilla osa-alueilla. Osan kanssa ne saavutetaan ilman suurempia ponnisteluja, mutta muutaman kanssa olen hakannut jonkin aikaa päätäni seinään ennen kuin olen ymmärtänyt ottaa pari askelta taaksepäin ja palata rakentamaan luottamussuhdetta ja parantamaan lapsen yhteistyötaitoja.
Olen hiljattain valmistunut ja huomannut nyt noin puolen vuoden työkokemuksen aikana, että puheterapian eri osa-alueet näkyvät kyllä työskentelyssäni ja tavoitteenasettelussa, mutta painotus vaihtelee sekä asiakkaan tarpeiden että (valitettavasti) myös oman osaamiskokemukseni mukaan (kliinisen kokemuksen ollessa vielä vähäistä uskallan tämän myöntää). Eri osa-alueiden tasapainottaminen ja toisaalta tarpeiden mukaan nostaminen esiin tuntuu vielä haasteelliselta, mutta senpä takia olenkin täällä oppimassa 🙂 Viime aikoina eniten ajatustyötä ovat aiheuttaneet lapset, joilla on selkeitä haasteita sosiaalis-emotionaalisissa taidoissa, mutta ensisijaisesti lapset ovat ohjautuneet puheterapiaan puhemotoriikan haasteiden vuoksi. Usein myös vanhemmat ovat päällimmäisenä huolissaan lapsen epäselvästä puheesta ja toivovat siihen apua. Olen usein kokenut riittämättömyyttä ja osaamattomuutta, kun en ole yhteistyötaitojen puuttuessa edennyt puhemotoriikan harjoittelussa haluamallani tavalla. Vaatii myös aikaa ja kokemusta perustella vanhemmille, miksi äänneharjoittelussa ei edistytä heidän toivomallaan tavalla ja miksi puheterapiassa keskitytäänkin mm. katsekontaktin saamiseen, puheen jäljittelyyn ja vuorotteluun. Nyt kuitenkin oivalsin, että kyse ei ole pelkästään omasta osaamattomuudestani, vaan toden totta tietyt taidot ovat edellytyksiä toisten taitojen tehokkaalle oppimiselle. Resurssien ollessa kunnallisella puolella rajalliset, tuntuu tavoitteiden muuntaminen esimerkiksi puhemotoriikasta painottumaan sosiaalis-emotionaalisiin taitoihin jotenkin taka-iskulta, vaikka kyseessähän on puheterapeutin ammattitaitoon perustuva työskentelytapa, jossa pysytään lähikehityksen vyöhykkeellä ja asetutaan lapsen vuorovaikutustaitojen tasolle. Odotan innolla tämän kurssin antamaa tietoa nimenomaan puhemotoriikan osa-alueesta ja toivon että jatkossa kyseinen osa-alue ei enää terapiassa tai tavoitteenasettelussa jää vähemmälle huomiolle epävarmuuteni vuoksi, vaan voin tehdä päätöksiä osa-alueiden painotuksesta paremmin juurikin asiakkaan tarpeiden mukaan.
Kiitos näiden asioiden selkeästä koonnista. Nostamiasi osa-alueet ovat olleet mielessä lyhyen puheterapeuttiuran aikana. Pohjana asiakkaan auttamisessa pidän luottamuksen ja vuorovaikutuksen syntymisen. Haasteena on usein löytää naru, josta vetäistään ja mistä lähdetään liikkeelle epäselvän puhujan kanssa. Työn suolahan on nimenomaan, ettei sama naru ja keinot toimi kaikkien asiakkaiden kanssa. Prompt -menetelmän koulutuksen ehdottomasti haluan joskus saada itselleni työkalupakkiin.
Hyvä selkeytys puheterapian kokonaisvaltaisuudesta. Olen ammatillisessa mielessä vielä aivan alkumetreillä, mutta oli mukava huomata, että intuitiivisesti olen, vielä kuitenkin hatarin tiedoin ja kokemuksin, ottanut asiakkaiden kanssa huomioon näitä eri osa-alueita. Tosin en vielä kovin tietoisella tasolla kaikkia, vaikka näin etäältä katsottuna elementtejä näistä on terapiassa ollutkin. Jokaisessa osa-alueessa minulla on kuitenkin vielä puutteita johtuen lähinnä kokemattomuudesta enkä siksi koe kykeneväni huomioimaan asiakkaan vaikeuden jokaista kulmaa täysin mitoin. Olen terapiassa pyrkinyt luomaan hyvän ja luottamuksellisen suhteen asiakkaisiin ja koenkin, että se on kaiken terapian alkujuuri. Tämän päälle voi rakentaa konkreettista harjoittelua sekä tukea myös sosiaalis-emotionaalista kehitystä. Tämä osa-alueiden jaottelu sai minut ajattelemaan nyt tarkemmin tavoitteiden asettelua asiakkaiden kanssa. Olisi hyvä huomata enempi työskentelytaitoihin vaadittavia edellytyksiä ja vahvistaa enemmän myös näitä, toki asiakaskohtaisuus huomioiden. Toiset tarvitsevat näissä enemmän tukea kuin toiset. Jatkossa pyrin huomioimaan näiden läpikäytyjen osa-alueiden tasapainoa voimakkaammin ja toisaalta ne antavat myös tukea ja perustelua myös omalle työskentelylle.
Tämä koonti selkeytti puheterapian yleiskuvan hahmottamista ja muistutti jälleen asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisen tärkeydestä. Vaikka monia edellä mainituista keinoista hyödyntääkin luonnostaan terapioiden yhteydessä, oli havainnollistavaa havaita myös se, kuinka tietyt taidot edesauttavat seuraavalle taitotasolle siirtymistä tai tukevat muita osa-alueita. Tavoitteiden asettamisen lähtökohdaksi koen ennen kaikkea turvallisen, luottamuksellisen ja innostavan terapiasuhteen luomisen.
Osa-alueiden koonti oli minunkin mielestäni tosi hyvä ja selkeä. Kuten muutkin ovat kommentoineet, niin tavoitteenasettelussa näitä kaikkia tulee mietittyä, mutta ei näin järjestelmällisesti. Jatkossa voisin olla järjestelmällisempi. Minulla on useita asiakkaista, joiden kanssa täytyy aloittaa tuosta vuorovaikutuspuolesta, erityisesti keskittymisestä ja työskentelytaidoista, jotta muu harjoittelu voisi edes onnistua. Ennakointi, strukturointi ja tauottaminen auttavat.
Osa-alueet näkyvät kyllä kuntoutuksessani, mutta monen asiakkaan kanssa on pitänyt pidemmän aikaa keskittyä sosiaalis-emotionaalisiin taitoihin, jotta ollaan päästy ns. itse asiaan (eli puhemotoristen taitojen kuntoutukseen). Olen vasta urani alkumetreillä ja tuntuu, että tarvitsen vielä paljon kertausta ja varmuutta omaan tekemiseeni, nimenomaan puhemotoristen harjoitteiden toteuttamiseen sekä oikeiden harjoitusten löytämiseen. Prompt-koulutusta en ole vielä käynyt, mutta opiskeluaikoina aiheesta on kyllä puhuttu.
Selkeä jaottelu osa-alueista ja hyvä muistutus siitä, mitä kaikkea kuntoutukseen sisältyy. Osa-alueista tietoisimmin olen tähän mennessä tähdännyt vuorovaikutuksen ja luottamuksen sekä hyvän ilmapiirin luomiseen asiakkaan kanssa. Muissa osa-alueissa on vielä näin uran alussa oppimista. PROMT-menetelmän teoriasta sain uutta tietoa ja mielellään kävisin koulutuksen tulevaisuudessa.
Eri puheterapian osa-alueet ovat kyllä työssäni ja myös tavoitteiden asettelussa läsnä, mutta hyvä näitä on aina välillä pysähtyä pohtimaan. Nyt pysähtyessäni näiden asioiden äärelle huomaan ainakin yhden asiakkaan, jonka kanssa minun on ehkä syytä hieman pakittaa ja panostaa kovasti luottamuksellisen suhteen vahvistamiseen sekä työskentelymotivaation löytymiseen. Välillä vaikeasti motivoitavien asiakkaiden kohdalla on liian kiire päästä harjoittelemaan ja olemaan hyödyksi ja tulee edettyä liian nopeasti tai panostettua liikaa suoraan “oleellisen” harjoitteluun.
Nämä kaikki osa-alueet tulevat terapiassa esille. Painotus kognitiivis-lingvistisessä puolessa, mutta sosiaalis-emotionaaliset tekijät ainakin alussa yhtä vahvasti mukana. Kun hyvä vuorovaikutus ja luottamus on saavutettu, sos.emot. tekijöiden huomioiden on välttämätöntä tukemaan kogn.lingvistisiä tavoitteita. Yksinkertaisimillaan se on mm. positiivisen palautteen antamista ja motivointia. Sensoris-motoriset tekijät yhtä tärkeitä, mutta eivät keskiössä. Etäterapiassa harmillista, kun tätä huonompi toteuttaa. Ehkä avustajan tekemänä. Siis mm. kosketusta ohjaamaan oikeaan ääntymäpaikkaan.
Osa-alueet ovat tuttuja ja niitä tulee käytettyä terapiassa välillä tietoisemmin ja välillä vähemmän. Painotus vaihtelee asiakkaiden välillä riippuen heidän diagnoosistaan. Kaikille annan positiivista palautetta ja kannustan paljon. Luottamus on tärkeää aivan kuten videossa Katja totesikin. Tavoitteiden asettelussa ja etenkin niiden arvioinnissa käytän välillä kyseisiä osa-alueita. Enemmän voisi vielä muistaa käyttää kyseistä jaottelua, onhan se myös sitä mitä maksava taho toivoo. Olemmehan me kaikki fyysis-psyykkis-sosiaalisia kokonaisuuksia!
Osa-alueet ovat tuttuja ja asioita tulee kyllä pohdittua kuntoutusjaksojen tavoitteita asettaessa. Riippuen asiakkaan keskeisimmistä harjoittelun kohteista, jotkin osa-alueet korostuvat jättäen toiset osa-alueet pienemmälle huomiolle tavoitteita kirjatessa. Kuitenkin käytännön terapiatyössä näiden kaikkien osa-alueiden tarkastelu ja kuljettaminen mukana kuntoutuksessa on tärkeää, jotta lapsi ja lähiympäristö pysyvät motivoituneina, terapia on tuloksellista ja lapsen taidot etenee ja tavoitteita saavutetaan. Näitä asioita kun alkoi pohtimaan, niin on ilahduttavaa huomata kuinka paljon tietoa omaan työkalupakkiin on tarttunut (vaikkei se siltä aina ja usein tunnukaan) ja näitä asioita on tullut pohdittua juurikin samoista näkövinkkeleistä.
Kaikki osa-alueet näkyvät arviointityössäni, kuitenkin painottuen kognitiivisen ja lingvistisen kehityksen ja sosiaalis-emotionaalisen kehityksen tukemiseen. Tuntuu, että opinnoissa ja kliinisessä työssä motorisen ja sensorisen kehityksen tukeminen on jäänyt vähän näiden muiden osa-aluiden varjoon. Itselleni tuntuu itsestään selvältä asettaa selkeät rajat ja strukturoida tilanne, antaa palautetta, ohjata, mukauttaa omaa kieltä vastaamaan asiakkaan kognitiota jne., mutta pakko myöntää, että esimerkiksi lapsen istuma-asento jää helposti itseltä vähemmälle huomiolle. Motorisen ja sensorisen kehityksen tukemisen otan mukaan vahvasti, jos lapsella on selkeitä rajoitteita niissä tai jos arvioinnin painopiste on puhemoriikassa, vaikka nämä asiat olisi hyvä huomioida kaikkien lasten kanssa. Kuitenkin Bloomin yhden resurssin malliin nojaten ja soveltaen, on varmasti tärkeä tiedostaa kaikkien osa-alueiden olemassaolo, mutta lyhyillä käynneillä on tärkeä valita, millä osa-alueella pääpaino on. Tämä ajaa lapsen etua varsinkin, jos kokonaiskehityksessä on paljon rajoitteita.
Hyvä teoriapläjäys puheterapian ja motoristenkin pulmien monimuotoisuudesta. Oma työhistoria on keskittynyt enemmän kielen kehitykseen ja nyt nykyisessä työssä joudun enemmän pohtimaan lähitavoitteita ja kuntoutusta motorisiin pulmiin, joten tämä tulee ehdottomasti tukemaan myös tavoitteiden asettelua.
Täytyy printanta artikkeli esille ja palata eri asiakkaiden kanssa näihin osa-alueisiin.
Terapiatyössä nämä kaikki osa-alueet ovat läsnä, asiakkaasta riippuen, millä painotuksella. Olen käynyt opt-kursseja sekä promptin, joten motorinen puoli on vahvasti esillä terapiassa ja tavoitteiden asettelussa.
Olipa hyvä pysähtyä kurssin aluksi puheterapiakuntoutuksen sekä samalla kommunikaation osa-alueiden äärelle. Hyödyin visuaalisesta esityksestä. Se auttoi hahmottamaan kuinka monella alueella meidän tosiaan tulee miettiä kuntoutujan vahvuuksia ja heikkouksia sekä aktiivisesti työskennellä. Lisäksi mihin on tärkeintä fokusoida eri vaiheissa kuntoutusta. Itselleni jäi monen muun asian lisäksi mieleen luottamuksen muodostaminen, lapsen työskentelytaitojen harjoittelu ja niissä harjaantuminen sekä jatkuvan kannustavan palautteen antaminen lapselle ja lähiympäristölle. Nämä ovat erityisesti puhemotorisessa kuntoutuksessa keskiössä. Sain itse oivalluksia/vahvistusta myös tavoitteenasettamiseen esimerkiksi juuri lapsen työskentelytaitojen vahvistamisen merkityksellisyydestä.
Kiva huomata, että eri osa-alueita on tullut otettua huomioon automaattisestikin, mutta on tosi hyvä myös tietoisesti kiinnittää näihin huomiota. Hieno- ja karkeamotoristen tehtävien vaihtelu oli asia, jota voisin enemmänkin ajatella. Tavoitteiden asettelussa eniten tulee tehtyä motorisia ja kielellis-kognitiivisia tavoitteita, sosiaalis-emotionaalisia vähemmän. Osin tämä on ehkä asiakaskunnastakin lähtöisin, mutta osittain ehkä omakin ajattelu on ohjautunut ns. “varsinaisempiin” tavoitteisiin, vaikka jokainen jakso lähteekin luottamuksen ja yhteisen työskentelytavan löytämisestä ja tämäkin on täysin validi tavoite.
Hyvä tosiaan pysähtyä miettimään näitä osa-alueita oikein ajan kanssa, vaikka ne kaikki omassa terapiatyössä ovatkin läsnä, tavalla tai toisella. Joidenkin asiakkaiden kohdalla voisin mahdollisesti keskittyä entistä enemmän esim. toiminnan strukturoimiseen.
Osa-alueet ovat minulle tuttuja ja niitä tulee kyllä pohdittua mm. tavoitteiden asettelun yhteydessä. Asiakkaan problematiikasta riippuen eri osa-alueet tietenkin korostuvat kunkin asiakkaan kohdalla erilaisilla painoarvoilla. Välillä huomaan hätähousuna oikovani jonkin osa-alueen yli liian nopsaan tai jätän sen liian vähälle huomiolle. Yleensä tajuan vähän myöhemmin vasta palata siihen ja ymmärrän kuinka oleellista näin oli tehdä kokonaisuuden ja asiakkaan edistymisen kannalta. Toisinaan esim. työskentelytaitojen ja luottamuksen eteen tehtävä työ vie niin paljon aikaa, että näille muille osa-alueille päästään ehkä vasta kuntoutusjakson lopulla jos silloinkaan.
Olen tehnyt pitkään töitä painottuen autismikirjon häiriöihin ja nyt viime vuosina tehnyt jonkin verran töitä myös puhemotoriikan parissa. Artikkelia lukiessani huomasin selvästi aiemman tietämykseni painottuvan vahvasti vuorovaikutuspuoleen. PROMPT-koulutuksia en ole käynyt, mutta ne kiinnostaisivat kovasti. Olen käyttänyt tuntoaistiin perustuvaa apua motorisiin pulmiin, mutta omalla intuitiolla. Koulutus olisi siis paikallaan.
Olen käynyt PROMPT-koulutuksen ja muistan tämän osa-aluejaottelun sieltä. Sen koulutuksen jälkeen olen paremmin osannut tietoisesti huomioida kaikki osa-alueet työssäni ja painottamaan osa-alueita kunkin lapsen tarpeiden mukaan. Olen pystynyt myös paremmin perustelemaan, miksi esim. joidenkin kohdalla on tehtävä töitä sosiaalis-emotionaalisella osa-alueella ennen kuin voidaan edistyä motoris-sensorisella osa-alueella. Tätä ennen koin vähän huonoa omaatuntoa, jos käytin pitkän ajan luottamuksen syntymisen ja työskentelytaitojen kehittymisen parissa, kun kuntoutussuunnitelmassa ja vanhempien huolena etenkin puheen epäselvyys eli kun oli ristiriitaa odotusten ja realististen mahdollisuuksien välillä. Tämän jaottelun sisäistäminen ja sen systemaattinen avaaminen myös vanhemmille tavoitteita asettaessa on siis vähentänyt omaa ns. epäonnistumisen ja epävarmuuden tunnetta näissä tilanteissa.
Nämä puheterapeuttisen kuntoutuksen kolme osa-aluetta ovat selkeä havainnollistava jako, jonka sisällä kuitenkin liukumaa moneen suuntaan. Omissa terapioissa tuo sos.emot puoli on aina mukana joissain roolissa ja sen päälle terapia rakentuu painottuen joko motoris-sensoriseen tai kogn.lingvistiseen. Harvoin puhtaana jompaan kumpaan, mutta kyllä näitäkin asiakkaita on. Itse terapiatavoitteiden asettamisessa tuo sos.em puoli jää kyllä usein vähemmälle. Mutta muistan kyllä muutaman asiakkaan, jolle juuri tämä puoli on nostettu tavoitteissa tärkeään asemaan.
Pyrin huomioimaan kuntoutuksessa kaikki mainitut osa-alueet, mutta niiden painotus toki vaihtelee asiakkaiden mukaan. Huomaan, että tavoitteiden asettelussa sen sijaan jäävät usein vähemmälle huomiolle muun muassa työskentelytaitoihin ja keskittymiseen liittyvät asiat, vaikka niillä voi olla lopputuloksen kannalta hyvin keskeinen merkitys ja kuntoutuksen aikana niiden kanssa tehtäisiin töitä. Jatkossa kuntoutuksen eri osa-alueita voisi miettiä vielä systemaattisemmin.
Kaikkia osa-alueita tulee tarkasteltua työssä ja tavoitteenasettelussa, hieman eri alueita painottaen eri asiakkaiden kanssa. Kuitenkin vielä systemaattisemmin ja tietoisemmin voisi tätä jaottelua käyttää omassa työssä. Varmasti tukisi ja selkeyttäisi omaa työskentelyä ja toisi myös vanhemmille paremmin näkyväksi millä eri osa-alueilla lapsen kanssa puheterapiassa työskennellään.
Terapiatyössä ja tavoitteen asettelussa tulee huomioitua eri osa-alueet yksilöllisesti asiakkaan mukaan, painottuen jokaisella hieman toisestaan poiketen. Koen myös erityisen tärkeäksi luottamuksen rakentamisen asiakkaan ja lähiyhteisön kanssa terapiasuhteen alussa.
Terapiatyössä ja tavoitteen asettelussa tulee huomioitua eri osa-alueet yksilöllisesti asiakkaan mukaan, painottuen jokaisella hieman toisestaan poiketen. Koen myös erityisen tärkeäksi luottamuksen rakentamisen asiakkaan ja lähiyhteisön kanssa terapiasuhteen alussa.
Sekä tavoitteiden asettelussa että käytännön terapiatyössä pyrin huomioimaan kaikki osa-alueet, painotukset sitten asiakkaan pulmat ja mm. kognitiiviset kyvyt huomioon ottaen. PROMPT-koulutuksen kävin muutama vuosi sitten ja se on kyllä ollut ehdottomasti yksi parhaista ja käytännönläheisimmkstä koulutuksista (ellei paras), joita olen tässä vajaan 10 vuoden aikana käynyt.
Terapiatyössä kaikki osa-alueet ovat vahvasti läsnä, tietenkin painopiste vaihtelee yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaan. Tavoitteenasettelussa tavoitteeksi usein asetetaan yhteistyössä lähiympäristön kanssa sen hetkinen suurin pulma, mitä lähdetään edistämään (esim. motoriikkaan liittyvä)
Olen kolmisen vuotta sitten käynyt PROMPTin ensimmäisen osion ja siitä sai paljon hyviä oivalluksia omaankin työhön. Menetelmän käyttö on ollut vaihtelevaa, mutta pyrin ottamaan sen osaksi terapiaa, jos se on asiakkaalle soveltuvaa. Monet osa-alueet ovat työskentelyssä mukana lähes huomaamatta. Tuo asento on itseänikin välillä mietityttänyt, sillä parin asiakkaan kohdalla tuntuu, että on todella vaikea harjoitella, kun tuolilla istuminen ei meinaa onnistua keskivartalon hallinnan vaikeuksien vuoksi. En kuitenkaan ole kokenut osaavani tukea tätä riittävästi, hyvä jos siitä on myöhemmin lisää tietoa.
Hei,
hyvä ja selkeä jaottelu puheterapian eri osa-alueista. Näistä ei tule tietoisesti hirveästi miettineeksi, mutta tässä videota katsoessani kävin mielessäni läpi erilaisia tämänhetkisiä asiakkaita ja kyllähän eri osa-alueet näkyvät kaikilla asiakkailla jossakin määrin, kaikilla omalla yksilöllisellä tavallaan. Ja miettiessäni näitä osa-alueita sain myös hyviä ideoita siitä, miten erinäisten lasten kanssa voisi painottaa jotain vähemmälle huomiolle jäänyttä aluetta ja se voisikin olla avain seuraavalle tasolle pääsyssä.
Se on ihan totta, että pitää saavuttaa asiakkaan luottamus terapian alkuvaiheessa. Joillakin tämä kestää todella kauan, joskus harvoin sitä ei tule ollenkaan. Esimerkkinä eräs entinen asiakkaani. Näin jälkikäteen ajateltuna asiaan vaikutti moni asia: lapsen kokemat pettymykset (kun ei osaa puhua), temperamentti, vanhempien tapa toimia lapsen kanssa ”niin että se ei suutu”, lapsen temperamentti ja loppujen lopuksi henkilökemiat. Joskus ei vaan pääse eteenpäin terapiassa niin kuin itse haluaisi. Isomman sisaren kanssa saatiin hyviä tuloksia, mutta pienemmän kanssa ei.
Osa-alueet näkyvät terapioissano ja tavoitteen asettelussa jatkuvasti esim. Selkeät ohjeet, kognition kehittäminen, strukturointi, oppimisen ilo ja onnistumiset lähes aina. Hieno ja karkeamotoriset tehtävät ovat tauottamassa harkinnan mukaan. Tarvittaessa myös AAC ja asennon valmistelu. Ehkä eniten onnellinen olen saadessani perheen ja muun lähiyhteisö mukaan. Enemmänkin voisin ottaa yhteyttä perheen kanssa työskenteleviin fysio- ja toimintaterapeutteihin suoraan.
Tuoreena puheterapeuttina tuon kaavion voisi printata itselleen näkyville muistin tueksi terapian eri vaiheisiin, vaikka eri osa-alueet kulkevatkin mukana jo ihan kivasti. Teen tällä hetkellä vain etäpuheterapiaa ja monella asiakkaallani on äännepulmaa. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen näytön välityksellä on ajoittain haastavaa. Ilman sitä lapsiasiakkaan kanssa ei kuitenkaan päästä kovinkaan pitkälle ja se vaikuttaa myös lapsen kykyyn kohdata epäonnistumisia. Olen myös huomannut, että terapiakertojen strukturointi ja kommunikaation tukeminen esim. pikapiirtämällä jää etäterapiassa pois, vaikka ne ovat lähiasiakkaiden kanssa hyvin luontaisesti käytössä. Asennon tarkistaminen ja koskettaminen jäävät etäterapiassa vanhemman tai avustajan vastuulle.
Omassa työskentelyssä tavoitteiden asettelua ohjaa juuri se, mille osa-alueelle vaikeus painottuu. Erityisen ihana oli tässä osiossa kuulla luottamuksesta ja runsaasta palautteesta. Nämä on itselläni terapioissa aina isosti mukana.
Todella selkeä kaavio! Opiskeluiden aikana tällainen jaottelu ja menetelmien listaus tuntuu aina aika pintapuoliselta, mutta on kiva havaita nyt kun on saanut enemmän asiakaskokemuksia, kuinka jokaisen asiakkaan tarpeet sopivat johonkin näistä alaluokista. Selkeyttää huomattavasti omaa ajattelua ja auttaa suuntaamaan omia terapioita tärkeimpiin asioihin.
Olipas ihana, että tämä kurssi alkoi näinkin laajasta määrittelystä! Todella tärkeää palata välillä kokonaisuuden äärelle ja tarkastella osa-alueita visuaalisestikin. Tartuntapintaa omaan työhön ja siihen mitä tavoitteissa priorisoi löytyi kyllä paljon, mutta harvoin sitä on tullut näin systemaattisesti tarkasteltua. On tuntunut, että priorisoinnin ja etenemisen järjestyksen on tehnyt enemmän intuitiivisesti. Vanhemmille tosiaan nimenomaan puhe ja sen selkeys ovat usein se ykkösjuttu ja joskus saa tehdä paljonkin töitä, jotta kommunikointiin vaadittavien pohjataitojen merkitys kehitykselle tulee heille näkyväksi.
Kiitos luottamuksen merkityksen nostamisesta, tämä onkin pulmallinen yhtälö juuri artikulaatiokuntoutuksessa. Usein jaksot ovat melko lyhyitä ja etenemisen ennustamisen olen kokenut vaikeaksi. Kiireen tunne takaraivossa ja tietoisuus siitä, että luottamussuhteen saavuttaminen voi viedä paljon aikaa, aiheuttavat joskus ristiriitaisia tunteita. Esim. 10x lyhyestä jaksosta viisi käyntiä voi mennä siihen, että lapsi suostuu asettumaan vieraan aikuisen kanssa hänelle hankalan asian äärelle. Artikkeli kirkasti yhä vain sitä, ettei puheen kuntoutuksessa kokonaisuuden muita osa-alueita tosiaankaan voi vain ohittaa.
Arviointityössä näitä kaikkia osa-alueita tulee arvioitua, toki toisilla jotain tiettyjä alueita/asioita enemmän painottaen. Nämä on hyvä pitää mielessä myös tavoitteita miettiessä.
Äitiyslomalta juuri palanneena tuntuu vähän etäiseltä vielä omaan asiakastyöhön näiden asioiden peilaaminen. Mukava tämä näkökulma tuoreena mielessä alkaa nyt uusia jaksoja suunnittelemaan. Oman vauvan kehitystä seuranneena ja tämän osion materiaaleja tutkiessa olen ihmetellyt, miten järjettömän uskomatonta on esimerkiksi se, että jo yksikin sana tulee ulos ihmisen puhe-elimistöstä! Toinen valtavan suuri ihme on se, että toinen ihminen voi sen vastaanottaa ja tulkita joksikin merkitykselliseksi. Ja näiden pienten ja suurten ihmeiden (toiminnallisten, äänteellisten, kielellisten) kautta syntyy vuorovaikutusta. Aivan ihmeellistä, miten ne kaikki neuronit ja aivoalueet yms. siellä toimii yhteistyössä tämän kaiken mahdollistamiseksi!
Suuri kysymys näidenkin puheterapiassa huomioitavien osa-alueiden äärellä on “miksi”? Mikä on kaikkein tärkeintä tämän lapsen elämässä nyt ja miten tämän hetken asiat kantaa lasta myöhemmin? Ja heti perään – mihin kaikkeen minun puheterapeuttina on järkevää pyrkiä vaikuttamaan? Missä menee minun vastuun ja mahdollisuuksien rajat? Mikä on se oleellinen, sopivan kokoinen juttu juuri nyt?
Terapiatyössä on tosiaan melkoisen monta asiaa, mihin kiinnittää huomiota. Jokaisen asiakkaan kohdalla näistä asioista muodostuu yksilöllinen kokonaisuus, jossa jo yhden osa-alueen lähestymisen tavassa terapeutin tulee huomioida myös muita osa-alueita. Lisäksi on todella tärkeää huomata, minkä näistä osa-alueista huomioiminen on minun terapeuttina vahvuus ja minkä huomioiminen minun heikkoutta. Tässä suurena tukena toiminee juurikin tuo oman työn videointi, mihin tällä kurssillakin kehotetaan.
Kiitos hyvästä koonnista! Vastavalmistuneelle loistava muistutus siitä, kuinka puheterapia jokaisen asiakkaan kohdalla on kuitenkin laaja kokonaisuus, eikä terapia toteudu vain “yhdessä kuplassa”.
Kaikki osa-alueet näkyvät työssäni ja tavoitteiden asettamisessa. Eri asiakkaiden kanssa painottuvat eri osa-alueet, mutta kaikkien kanssa tulee ensiksi pyrkiä rakentamaan luottamuksellinen suhde. Osa-alueet sisälsivät tuttuja asioita, joita on kuitenkin hyvä toisinaan palautella mieleen jäsennellysti.
Eri osa-alueet ovat olleet läsnä terapioissani, mutta jatkossa aion pyrkiä tietoisemmin erittelemään osioita mallin mukaan, jotta kokonaisuudesta tulee omassa päässäni hallitumpi ja näkisin selkeämmin sen, missä kunkin asiakkaan kanssa mennään. Uskon, että asiakkaiden vanhemmatkin hyötyvät tällaisesta ajattelumallista mm. tavoitteita mietittäessä. Joidenkin osa-alueiden kohdalla olen varmastikin välillä liian hätäinen, jotta terapiassa päästäisiin “nopeammin eteen päin”. Tämä osio oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että hätäily ei auta 🙂 Asiakkaan asennon valmisteluun tulee minun kiinnittää jatkossa enemmän huomiota!
Arkipäiväisessä työssä ei juurikaan tule erikseen ajateltua ja jaoteltua näitä kuntoutuksen eri osa-alueita. Ja kuitenkin nyt dioja lukiessa ja koulutusta kuunnellessa havaitsi, että näitä raameja mukaillenhan sitä kuntoutusta toteuttaa päivittäin.
Tämä dia olisi mielestäni myös hyödyllistä esittää myös asiakkaiden lähiympäristöille: miksi käytetään kuvia, minkä takia terapiakerroilla on selkeä struktuuri ja miksi myös terapiatilalla on vaikutusta. Monesti esim. päiväkodeissa/kouluissa terapiatila (tuolit, pöydät, ympäröivät virikkeet) eivät ole ideaaleja kuntoutuksen toteutukselle ja myös niillä olisi suuri vaikutus. Onneksi yhteistyö fysio- ja toimintaterapeuttien kanssa auttaa jo useimmiten tässä asiassa.
Tavoitteiden asettelun osalta itselläni olisi vielä harjoiteltavaa siinä, kuinka tätä kolminaisuutta voisi entistä paremmin hyödyntää juuri Gas-tavoitteiden asettamisessa.
Hyvä saada teoriapohja sille ajatukselle, mitä terapiatyössä tulee toteutettua. Tavoitteidenasetteluun tämän voisi jatkossa ottaa vielä nykyistä aktiivisemmin mukaan.
Olipa hyvä ja havainnollistava esitys puheterapiakuntoutuksen osa-alueista. Olen vasta ammattiurani alussa ja juuri nyt myös uudessa työpaikassa, joten kaikki asiakkaani ovat uusia ja olen vasta tutustumassa heihin – siksikin aivan loistava muistutus eri seikoista, joihin on hyvä kiinnittää huomiota ja mitkä kaikki vaikuttavat terapian tuloksellisuuteen. Tulevassa tavoitteenasettelussa myös käyttökelpoinen malli.
Tähän mennessä työurallani olen huomannut, että itselleni tulee kaikkein luontaisimmin, oikeastaan ihan ilman tietoista yrittämistä, sosiaalis-emotionaalisen kehityksen tukeminen ja erityisesti toimivan vuorovaikutuksen ja vahvan luottamuksen luominen asiakkaaseen. Minun on helppo luoda yhteys lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Kognitiivisen ja lingvistisen kehityksen tukeminen tulee niin ikään aika selkäytimestä jo. Eniten oppia kaipaan juuri tähän motorisen ja sensorisen kehityksen tukemiseen – ja siksipä tällä kurssilla olenkin. Tähän saakka olen artikulaatiokuntoutuksessa toiminut pitkälti sen mukaan, miten itse hahmotan artikulaation ja äänteiden tuottamisen konkreettisesti, ja miettinyt, millainen malli ja apu auttaisi itseäni jonkin tietyn äänteen tuottamisessa, ja tuonut näitä asioita kuntoutukseen. Kosketusvihjeitä olen jonkin verran käyttänyt jo ja ne ovat useimmiten olleetkin tehokas apu. Prompt- ja OPT-koulutukset ovat vielä edessä.
Osa alueet näkyvät omissa terapioissa ja onneksi kokoajan näissä kehittyy taitavammaksi.
Erityisesti haastavimpien asiakkaiden kohdalla (keskittyminen ja paikoillaan istuminen haastavaa, voimakas omaehtoisuus ja perheen kuormittava arki) huomaa, että järjestelmällisyydestä kiinni pitäminen ei aina onnistu ja tavoitteiden laatiminenkin tuntuu kuormittavalta.
Osa-alueet näkyvät terapioissani ja painotus niissä vaihtelee asiakkaan haasteiden mukaan. Tosin kovin tietoisesti en ole näitä ajatellut, mutta hyvä jatkossa pohtia jo tavoitteiden asetteluvaiheessa.
Kiva ja selkeä jaottelu. Minun asiakkaani ovat enenevissä määrin a-kirjolaisia ja jostain syystä puhemotorinen kuntoutus on tuntunut vaikeammalta viime aikoina. Ehkäpä keskittyminen ja kuntoutuksen painopiste on suuntautunut niin kovin sinne sosiaalis-emotionaaliselle puolelle, että jonkinlainen kynnys on tullut eri menetelmien käyttöön. OPT-kurssit ja PROMPTit on käytynä ja näin ollen perusteet ainakin teorian tasolla kunnossa. Toivon että tämä kurssi innostaisi taas puhemotorisen kuntoutuksen pariin aktiivisemmin.
Oli kiva nähdä selkeästi kuntoutuksen osa-alueet, joita olen noudattanut tähän saakka sekä tietoisesti että osin “selkäytimestä”. Olen huomannut jälkikäteen joidenkin asiakkaideni kanssa, että olen aloittanut liian nopeasti esimerkiksi puhemotorisen tai käsitteiden harjoitteluun sen sijaan, että olisin malttanut tutustua lapseen ja kehittää juurikin yhteisiä työtapoja meille, tai että lapsi osaisi työskennellä aikuisen ohjauksessa. Avaan näitä tulevaisuudessa varmasti enemmän asiakkaiden vanhemmille. PROMPT-koulutus on kyllä käytynä, ja siitäkin on tullut aikanaan paljon oivalluksia.
Puheterapiassa aloitan luottamuksen (ja tarvittaessa työskentelytaitojen) kehittämisestä. Kun kyseessä on puhemotoriikan kuntoutus, seuraavaksi vuorossa ovat auditiivinen erottelukyky sekä motoriikka (ja sensoriikka). Nämä taidot ovat perustana, kun aletaan harjoittelemaan puhemotoriikkaa puheen tasolla. Joskus toki harjoittelemme näitä taitoja limittäin. Koko ajan mukana kulkee keskittymisen tukeminen, mikäli siihen on tarvetta.
Tavoitteenasetteluun vaikuttavat erityisesti kielen käyttötarkoituksien näkökulma ja lapsen taidot. Arjen näkökulmalla tarkoitan sitä, mitä taitoja arjessa sillä hetkellä tarvitaan. Toisaalta selvitän lapsen taitotason (motoriikka, auditiivinen erottelukyky…) sekä anatomiaan liittyvät rakenteelliset ja toiminnalliset seikat. Yleensä olen asettanut puheeseen liittyvän tavoitteen, mutta joskus myös motoriikkaan liittyvän, jos siinä ollut suuria haasteita (kuten leuan voimaan ja vakauteen liittyvän). Tavoitteenasetteluun vaikuttaa myös luottamus ja keskittyminen, ja joskus olen asettanut tavoitteeksi työskentelytaitojen kehittymisen.
Tämä osio sisälsi paljon näkökulmia, jotka arjen työssä pohdituttavat. Olen niistä tietoinen, mutta käytännön kuntoutustyössä toteutus usein jää vajaaksi. Vastikään olen työssäni joutunut pohtimaan esimerkiksi positiivisen palautteen antamisen merkitystä, kun asiakkaani oli päiväkodissa huolissaan murehtinut, osaako tehdä puheterapiaharjoituksia kun ne ovat vaikeita. Lapsi, joka jatkuvasti arjessa kamppailee erilaisten kielellisten pulmien kanssa, ei voi saada liikaa positiivista palautetta onnistumisistaan. Myös edistymistä olisi hyvä tehdä lapselle konkreettisesti näkyväksi muistelemalla, mikä sujuu jo ja mitä vielä harjoitellaan.
Puhemotoristen pulmien osalta olen pohtinut myös juuri luottamussuhdetta siinä, miten lapsi sallii ohjauksen ja kosketuksen esim. suun ja kasvojen alueelle. Ajattelen, että vaikka terapiasuhteessa vallitsisi periaatteessa jo hyvä luottamus, omat asiakkaani ovat tässä ehkä havainneet myös minussa epävarmuutta siitä, että arkailen itse kosketusta. Epävarmuus siirtyy luonnollisesti heihin. Ja se miksi arkailen, johtuu siitä, etten itsekään ole varma, mitä olen tekemässä ja mitä tavoittelen. Tämä on luonnollista työuran alkuvaiheessa, kun koulutuksessa lopulta hyvin vähän valmistetaan näihin asioihin, ja esimerkiksi useimmat apuvälineet ovat täysin uutta asiaa kun siirtyy yliopiston penkiltä työelämään. On vain pakko uskaltautua kokeilemaan uusia asioita ja astua epämukavuusalueelle yhtenään. Uskon ohjauksen helpottuvan kun työkokemusta karttuu ja löytää toimivia työkaluja omaan työkalupakkiin. Jo tähän mennessä olen saanut erittäin hyviä ahaa-elämyksiä terapioissa mm. kosketusvihjeiden käytöstä. Esimerkiksi ohjeiden antamiseen epävarmuus heijastuu tietenkin herkästi. Kuinka antaa kuntoutujalle riittävän selkeitä ja ymmärrettäviä ohjeita, mitä hänen tulee tehdä, jos itsellekään ei ole ihan selkeää mitä ja miten harjoitellaan?
Tätä koulutusta kohtaan minulla onkin paljon odotuksia. Toivon, että puhemotoriikan tukemiseen liittyvät asiat omassa päässäni selkiytyvät ja jäsentyvät, “työkalupakki” saa taas uutta sisältöä, ja uskallus ja rohkeus kokeilla ja ohjata lisääntyvät käytännön työssä.
Olipa hyvä ja selkeä jaottelu. Samoin kuin muutkin tätä kurssia käyvät/käyneet, huomaan että juuri näitä asioita työssäni teenkin. Tällainen asioiden jäsentäminen tuntuu oikein hyvältä ja hyödylliseltä. Erityisesti juuri Motorisen ja sensorisen kehityksen alueella kaipaan vahvistusta ja selkeyttä omaan tekemiseen. Tuntuu, että monia asioita tulee tehtyä mutu-tuntumalla, ilman varmuutta siitä, että juuri tämä harjoitus, tällä tavalla tehtynä on tälle lapselle kuntoutuksen kannalta oikea-aikaista ja tehokasta. Suurella mielenkiinnolla ja innolla jatkan kurssia.
Kaikki osa-alueet ovat mukana puhemotoristen asiakkaiden kuntoutuksessa sekä tavoitteenasettelussa. Tämä jaottelu tarkensi ja toi jälleen lisää käsitteitä kuntoutuksen hahmottamiseksi – tavoitteita voi poimia kaikilta osa-alueilta ja painottaa sen mukaan, mikä kenellekin asiakkaalle on se haastavin kohta.
Selkeä jaottelu, jonka osa-alueet painottuvat terapian toteutuksessa toki asiakkaan mukaan. Jatkossa voisin hyödyntää kyseistä jaottelua enemmän terapian tavoitteita pohtiessa. Motorisen ja sensorisen kehityksen alueeseen liittyen kaipaan vahvistusta, joten onneksi olen täällä! Ja PROMPT- koulutukseen menossa. 🙂
Kiitokset selkeästä koonnista. Olen ajoittain havainnut, että kuntoutuksessa etenkin tavoitteenasettelussa asiakkaan haasteet ja toimintakyky saattaa rajautua niin, että mainituista osa-alueista vain yksi on edustettuna kerrallaan. On aina hyvä saada muistutusta siitä, että on kyse kokonaisuudesta ja kaikki osa-alueet on hyvä huomioida. Omien asiakkaideni kanssa tämä tulee vastaan lähes jokaisessa keississä, esim. yksikään puhemotoriikkakeissi ei ole pelkästään motoristen ja sensoristen taitojen/valmiuksien harjoituttamista. Puheterapia sisältää niin paljon muutakin ja joskus se muu (luottamus, palaute, sisällön yksilöinti ym.) on juurikin sitä ydintä, mitä ilman ei tuloksellisuutta voida saavuttaa.
Artikkeli jaotteli selkeästi eri osa-alueet, ja siten kyllä selkeytti myös omaa ajatteluani. Tavoitteenasettelussa tästä on varmasti hyötyä siten, että saan entistä selkeämmin keskusteltua lapsen kuntoutuksen tavoitteista perheen ja lähiyhteisön kanssa.
Hyvä koonti! Arjessa osa-alueita ottaa huomioon asiakkaiden kohdalla eri tavoin painottuen, mutta tällainen selkeä kertaus tuo taas itsellekin näkyväksi sen, miksi tekee, mitä tekee. Palaaminen välillä asiakastyöstä teorian tasolle auttaa myös perustelemaan terapiatyössä tehtyjä valintoja niin asiakkaalle lähiympäristöineen kuin itselleenkin, mikä tuo työhön varmuutta. Tavoitteenasettelussa pyrin pohtimaan tarpeita eri osa-alueilla, mutta tähänkin tietty struktuuri (esim. kyseisen dian pohjalta) voisi tuoda lisää selkeyttä.
Olen vielä urani alkumetreillä, mutta hauska huomata, että aika hyvin olen tiedostamattani ottanut eri osa-alueet huomioon niin terapiatyössä kuin tavoitteenasettelussakin. Toki ne painottuvat eri asiakkaiden kanssa eri tavoin, ja esimerkiksi joidenkin kanssa joutuu työskentelemään pidempään työskentelytaitojen harjaannuttamisen ja luottamuksen rakentamisen kanssa kuin toisten. Näistä eri osa-alueista vähemmälle huomiolle on jäänyt motorinen ja sensorinen kehitys, vaikka olenkin pyrkinyt kiinnittämään huomiota asiakkaan hyvään istuma-asentoon. PROMPT oli itselleni ainoastaan nimenä tuttu, mutta toivon jossain vaiheessa pääseväni PROMPT-koulutukseen.
Terapiassa nämä kaikki osa-alueet ovat mukana, painotukset toki vaihtelevat. Tavoitteenasettelussa puolestaan ei niinkään, ja siihen olisikin varmasti hyvä kiinnittää huomiota. Hyvä muistutus siitä, että tietyt asiat (esim. luottamus) ovat edellytyksiä toisille taidoille. Kun näiden asioiden äärelle välillä palaa, asiakkaan lähipiirille on myös helpompi perustella, miksi terapiassa esimerkiksi “vaan leikitään”, vaikka tavoitteet olisivat puhemotoriikkaan liittyviä.
Hyvä ja selkeä koonti kaikista kommunikaation osa-alueista, jotka pitäisi ottaa huomioon terapiatyössä. Osa-alueet näkyvät kyllä kuntoutuksessani ja tavoitteiden asettelussa, mutta osa-alueita on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan tarkemmin. Monen asiakkaani kanssa on pitänyt keskittyä ensin sosiaalis-emotionaalisten taitojen kehitykseen ennen kuin on voitu alkaa kuntouttamaan puhemotoriikkaa ja/tai kognitiivisia sekä lingvistisiä taitoja. Olen työuran melko alussa ja koen, että tarvitsen vielä lisää työkaluja motoriikan ja sensoriikan kuntoutukseen. Kävisinkin mielelläni tulevaisuudessa sekä PROMT-koulutuksen että OPT-koulutuksen.
Kaiken kaikkiaan hyvä jaottelu oman ajattelun jäsentämiseksi. Annan vain lyhyitä ohjauksellisia jaksoja, joten yleensä aika suoraan joudutaan tavoitteissa ja kuntoutuksessa keskittymään puhemotoriikkaan tai kognitiivis-lingvistisiin taitoihin ja niiden tukemisen ohjaamiseen kotiin. Sosiaalis-emotionaalinen puoli kulkee kuitenkin aina siinä rinnalla, ja toisten kanssa siihen on tarvetta keskittyä enemmän kuin toisten.
Hyvä ja tarpeellinen muistutus heti tähän alkuun siitä, miten eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa! Olen työurani alkutaipaleella, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että nämä alkavat jäsentyä ja näkyä entistä paremmin niin tavoitteenasettelussa kuin kuntoutuksessa.
Osa-alueet olivat ennalta jo tuttuja, mutta hyvää kertausta siitä, miten moni asia vaikuttaa kuntoutuksen onnistumiseen. Työni painottuu tällä hetkellä selvästi enemmän arviointeihin kuin kuntoutukseen, mutta myös onnistuneen arvion kannalta nämä olivat hyviä muistutuksia. Erityisesti AAC:n käyttö, strukturointi, oman viestinnän selkeys sekä onnistumisen sanoittaminen ovat tärkeitä myös arviointikäynneillä, jotta yhteistyö sujuu. PROMPT- ja OPT-koulutukset minulta vielä puuttuvat, mutta näiden kautta saisi varmasti paljon apuja kuntoutukseen.
Kaikki osa-alueet näkyvät työssäni ja tavoitteiden asettelussa, mutta niiden painotus vaihtele hyvin asiakaskohtaisesti. Jaottelu oli hyvä muistutus siitä, mitä kaikkea tulee huomioida. Näitä olisikin varmasti hyvä pohtia työssä vielä tietoisemmin – erityisesti tavoitteiden asettelussa. Tätä selkeää jaottelua voisi olla hyvä hyödyntää jatkossa myös lasten vanhempien kanssa keskustellessa. Se voisi auttaa vanhempia ymmärtämään vielä paremmin, mistä kaikesta puheterapiakuntoutuksessa on kyse.