Sain mielenkiintoisen kysymyksen blogini lukijalta siitä, kun konsonantit puuttuvat.
Miten lähdet kuntouttamaan puheesta jo ihan sanatasolla ja aikuisen perässä toistettaessakin puuttuvia alku- ja loppukonsonantteja 4-5-vuotiaalla, tyypillisesti kehittyvällä lapsella? Auditiivista erottelua, minimipareja, mitä muuta?
Kiitos kysymyksestä! Minulla on juuri päättymässä terapia, jossa lähdimme tästä tilanteesta. Pyrin purkamaan sinulle auki, mitä ajattelin ja miksi tein tiettyjä valintoja ja painopisteitä kuntoutuksessa.
Hän oli ja on todella suloinen lapsi kerrassaan. Oikein vauhdikas, normaalisti kehittyvä, eloisa tyyppi. Mutta puhe ihan kamalan epäselvää. Hän oli omien määritelmieni mukaan “hahhattelija”. Siis sellainen joka korvaa lähes kaikki äänteet h-äänteellä. 😉 Toimintaterapia alkoi samaan aikaan kuin me aloitimme. Me teimme työskentelymme etäterapian avulla.
Mitä kasvoissa näkyy?
Ennen kuin kuntoutan mitään, pyrin siihen, että minulla on tarkka kuva siitä, minkä takia konsonantit uupuvat. Tässä lista tekijöistä joita mietin, kun kyseessä on lapsi joka selkeästi kuitenkin kehittyy muuten hyvin. Puhe on dyspraktista ja epäselvää.
- Miltä kasvot näyttävät? Onko lapsi hypotoninen? Vai ovatko kasvot jatkuvasti kireässä hymyssä kun lapsi yrittää puhua? Miltä posket näyttävät? Ovatko pulleat? Ovatko imutaskut poistuneet? Miten kielijänne?
- Miltä puhuminen näyttää? Onko lapsella jatkuvasti suu auki tai suu kiinni kun hän puhuu? Käykö leuka holtittoman alhaalla vokaalien aikana? Lähteekö lapsi puhumaan kontrolloidusta huuliosulusta, vai suu auki?
- Miltä puhuminen kuulostaa? Onko äänen väri nasaali? Tuleeko kaikkien sanojen perään p-äänne?
- Miltä huulet näyttävät? Roikkuvatko velttoina? Suipistuvatko pyöreissä vokaaleissa? Menevätkö leveälle laveissa? Mitä tapahtuu leualle kun lapsi sanoo pyöreän vokaalin? Liikkuuko mukana?
- Miten lapsi tulee ymmärretyksi? Ymmärtävätkö tärkeät ihmiset häntä? Tarviiko hän tukea ilmaisuun? Onko aihetta hakea viittomaopetusta tai kuvakommunikaatiota puhumisen kuntoutuksen rinnalle?
VINKKI: Videoi lapsen puhetta. Katso sitä hidastettuna. Näet paremmin artikulaattoreiden liikkeen.
Diagnoosista kuntoutukseen kun konsonantit puuttuvat
Tämä ihanaisen tyyppini kohdalla vastaukset näihin kysymyksiin olisivat seuraavat:
- Koska puhe oli niin h-voittoista, mietin jopa sitä, voiko lapsella olla piilohalkio. Tämä käytiin tarkistuttamassa lääkärissä, ja diagnoosini oli väärä. 😛
- Suu oli aina auki kun hän lähti puhumaan. Leuka roikkui todella alhaalla. Leuan liike oli holtitonta erityisesti ylös-alas -akselilla.
- Puheen väri oli nasaali. Tästä pystyin päättelemään, että velum toimii huonosti.
- Huulet eivät pyöristyneet tai levenneet. Ne olivat jatkuvasti löysänä. Jos lapsi haki pyöreää asentoa, leuka liikkui mukana eteenpäin.
- Yllättäen perhe sanoi, että sekä kotona että päiväkodissa lapsi tulee hyvin ymmärretyksi puheellaan. Itse olisin veikannut jotain muuta, sillä en saanut puheesta mitään tolkkua. Sovimme siis, ettei kuvia tai viittomia tarvita.
Tämän analyysin perusteella minulla oli siis selkeä ensimmäinen tavoite: leuka ylös ja leuan ylös-alas liike hallintaan. Opetin perhettä tukemaan terapian aikana paljon lapsen leukaa ylös. Opettelimme aloittamaan puheen huuliosulusta. Harjoittelimme huulien pitämistä yhdessä niin, että myös hampaat koskettavat kevyesti toisiaan.
Tämä itsessään jo lähti korjaamaan p- ja m-äänteitä puheeseen.
VINKKI: Jäätelötikku hampaiden välissä tukee leuan ylös. Muista liittää mukaan puhe :=)
LUE LISÄÄ: Milloin Oral Placement -terapiasta on hyötyä epäselvässä puheessa?
Noin vuoden kuntoutuksen jälkeen olemme kielenkärkiäänteissä
Ensimmäinen puoli vuotta edistyminen oli tuskallisen hidasta ja epäilin jo omaa fokustani. Vaikea dyspraksia on hidas kuntouttaa, ja sitä täytyy vaan oppia sietämään. Vähitellen aloin nähdä muutosta. Kesätauko teki lapselle hyvää ja syksyllä pääsimme huulion kimppuun.
Seuraavana työskentelimme siis vokaalien parissa, sekä v-äänteen opettelussa. Harjoittelimme huulion pyöristymistä, vetämistä taakse ja huulien eriyttämistä toisistaan. Koko ajan pidin tärkeänä sitä, että leuan täytyy pysyä hallussa. Vieläkin näin vanhaa liian isoa liikerataa, varsinkin kun lapsi innostui puhumaan nopeammin.
Hämmästyksekseni k ja s-äänteet tulivat puheeseen itsestään. Niitä ei harjoiteltu mitenkään erikseen.
Nyt, noin vuoden kuntoutuksen jälkeen olemme kielenkärkiäänteissä. Edelleen leuan hallinnan pulma näkyy lapsen toiminnassa: hänen on todella vaikea tuoda kieltä ylös silloin kun suu on auki. Tämän syksyn tavoite on saada /l/-äänne spontaaniin puheeseen.
Koska lapsi asuu alueella, jossa on Äännekoulu käytössä, ohjaan hänet todennäköisesti loppukuntoutukseen opettelemaan /r/ ja /d/ äänteet sinne. Tämä on kunnalle edullisempaa ja perhe saa vielä tiivistä seurantaa.
Entä auditiivinen erottelu?
On todella tärkeää tarkastella sitä, kuuleeko lapsi eroja äänteiden välillä. Joskus äänteet korjaantuvat helposti tätä kautta. Kliininen havaintoni on, että auditiivisella harjoittelulla voi saada usein /n/ äänteenä ääntyvän /l/ äänteen korjaantumaan. Olen kuitenkin huomannut, että jos lapsella on selkeää motorista pulmaa (niinkuin yleensä aina on), niin auditiivisen erottelun tehtävä on itsenään jokseenkin turha. En usko että se on “väärin”, mutta se on usein aika turhaa.
Äänneharjoittelun aikana lapsi joutuu tekemään jatkuvasti tarkkaa työtä korvillaan, koska annan hänelle niin paljon palautetta. Hän kuuntelee jatkuvasti onko äänne oikein vai väärin. Samalla hän saa tuetun motorisen liikkeen oikean äänteen ja väärän äänteen välille. Tämä auttaa häntä hahmottamaan vielä tarkemmin, milloin äänne on oikein ja milloin väärin.
Katsomaan oppii katsomalla
Noin nelisen vuotta sitten en olisi tarttunut lapsen terapiaan tästä näkökulmasta. Oma tekeminen on kuitenkin muuttunut valtavasti siksi, että olen käynyt isoja puhemotoriikkakoulutuksia ja tietoisesti opetellut havainnoimaan lasten kasvoja. Toki Äännekoulun massiivinen määrä lapsia on auttanut tässä katsomisen opettelussa.
Ajattelen kuitenkin, että tämä “pettämätön puhemotorinen silmä” auttaa minua aina hahmottamaan mistä lähden kenenkin kanssa liikkeelle. Ne puheterapeutit, jotka käyvät luonani asiakastyön ohjauksessa/konsultoinnissa tietävät, että aloitamme aina siitä, miltä puheliike näyttää. Siitä yleensä pääsemme jäljille: mitä nyt pitäisi tehdä jotta liike olisi hallitumpaa, jolloin myös äänteet voivat onnistua.
Tämän syksyn opintopiirissä opettelemme juuri tätä katsomisen taitoa. Ryhmä kokoontuu 4 kertaa syksyn aikana. Ilmoittautuminen päättyy 1.9.2018
Mitä ajatuksia tämä herätti? Olisitko tehnyt jotain toisin? Keskustellaan lisää tuossa alhaalla!
Lisäkatseltavaa, kun harjoitellaan hallittua leuan liikettä:
