Facebookin uutisvirrasta löytyi aivan mahtava – ketterä – puheterapiakokeilu.
“Hyvinkään avoimen varhaiskasvatuksen kohtaamispaikassa Pikku-Veturissa kokeiltiin kevään 2018 ajan matalan kynnyksen puheterapeutin konsultaatiovastaanottoa (Pute-kioski).”
Tässä puheterapeutti kiskassa ajatuksena on se, että puheterapeutti menee sinne missä lapsiperheet jo ovat. Ajanvarausta ei tarvita ja perhe voi tuoda huolensa matalalla kynnyksellä puheterapeutille.
Kioskin aukioloaikoina puheterapeutti pystyy nopeasti havainnoimaan ja arvioimaan lapsia. Perheet saavat nopeasti vastauksia huolenaiheisiinsa – kielenkehityksestä syömiseen – ja tapaaminen voidaan tarvittaessa kirjata lapsen tietoihin jotta hoitopolku lähtee liikkeelle.
Palaute kioskitoiminnasta on ollu hyvää. Siksi sitä jatketaan Hyvinkäällä.
Putekiskan takana ovat puheterapeutti Taina Olkinuora ja varhaiskasvatuksen opettaja Nina Siivonen.
Jäin miettimään kuinka tärkeää tällainen ns. ketterä kokeilukulttuuri on myös meidän alalla. Olen viime aikoina lukenut paljon ns. LEAN- kehittämismallista, jossa juuri lähdetään siitä, että kaikkea ei ns. hiota niin valmiiksi.
Otetaan idea, kokeillaan toimiiko. Jos toimii, jatketaan ja hiotaan toimintaa paremmaksi matkan varrella. Jos ei toimi, todetaan että huono idea – siirrytään seuraavaan. Tulipahan kokeiltua.
Mitä muita kokeiluja sinun työssäsi on tehty?
