Raudanpuuttesta ja lasten kehityksestä on tehty Cochrane katsaus vuonna 2013
Olen törmännyt useisiin keskusteluihin viimeisien vuosien aikana ferritiinistä (varastoraudasta) ja lasten kehityksestä. Meille Äännekouluunkin on tippunut muutama Kela-asiakas, joiden perheillä on henkilökohtainen kokemus siitä, että pitkäkestoinen rautavarastojen täyttäminen lapsilla on parantanut lapsen kykyä oppia puhumaan ja liikkumaan.
Tutkijataustani takia olipa siis pakko selvää siitä, onko näiden kokemusten takana mitään totuutta. Kun lukee nettikirjoittelua, osa lääkäreistä nimittäin ottaa varastoraudanpuutoksen erittäin vakavasti, ja osa pitää sitä ihan hölynpölynä.
Potilaan lääkärilehdessä todetaan näin:
” Raudanpuute vaikuttaa haitallisesti sikiön hermosolujen kehitykseen, aivojen välittäjäaineiden muodostumiseen ja hermojen myelinisaatioon. Epäedulliset vaikutukset voivat ilmetä lapsen neurologisessa kehityksessä (kognitiivinen, motorinen ja emotionaalinen kehitys), koulunkäynnissä (oppiminen, muisti sekä matemaattiset ja kielelliset taidot) ja jopa aikuisiän hyvinvoinnissa.
Raudanpuute on joissakin tutkimuksissa yhdistetty myös kuumekouristuksiin ja affektikohtauksiin. Myös lihasten kasvuun ja immuniteettiin rautavajeella on negatiivinen vaikutus. Pica-oire sekä ruoansulatuskanavan oireet, kuten suun ja kielen tulehdus, ovat harvinaisia teollisuusmaiden lapsilla.”
Lääkäri Ilona Ritolan blogissa todetaan seuraavaa liittyen raudanpuutteeseen:
“Puolen vuoden iästä lähtien lapsi on erityisessä riskissä raudanpuutteen kehittymiselle. Etenkin alle 2-vuotiaiden nopean kasvun vaihe saattaa heidät alttiiksi raudanpuutteelle. Samaan aikaan aivot kehittyvät nopeasti ja kuluttavat muun kehon ohella rautavarastoja. WHO:n mukaan alle 5-vuotiaat lapset ovat erityisessä riskissä raudanpuutteen kehittymiselle.
Raudanpuute saattaa vaikuttaa lapsen kehitykseen useilla osa-alueilla heikentäen lapsen älyn, motoriikan ja käytöksen tasoa. Joidenkin tutkimusten mukaan pitkäkestoisen raudanpuutteen vaikutukset kehitykseen saattavat olla pysyviä. Tutkimustulokset ovat tässä vaiheessa vielä ristiriitaisia ja lisää tutkimuksia tarvitaankin asian varmistamiseksi.”
Tässäkään en löytänyt lähdeviitteitä.
Niinpä menin Google Scholariin tutkimaan asiaa.
Raudanpuuttesta ja lasten kehityksestä on tehty Cochrane katsaus vuonna 2013. Siinä todettiin että:
” There is no convincing evidence that iron treatment of young children with IDA has an effect on psychomotor development or cognitive function within 30 days after commencement of therapy. The effect of longer‐term treatment remains unclear. There is an urgent need for further large randomised controlled trials with long‐term follow‐up.”
Eli suomeksi: Tämän hetkinen tutkimus ei puolla sitä, että lisäraudan aloituksesta 30 päivän päästä olisi merkittävää vaikutusta lasten psykomotoriseen kehitykseen tai kognitiivisiin taitoihin.
Useissa raudanpuutetta käsittelevissä artikkeleissa kuitenkin puhutaan siitä, että rautaa pitäisi syödä pitkään, joskus jopa vuosia, jotta varastorauta karttuu. Siksi se, että 30 päivän jälkeen ei ole mitään selkeää tulosta tullut, ei välttämättä kerro vielä mitään. Siksi pitkittäistutkimusta tarvittaisiin erittäin kipeästi liittyen raudan puutokseen.
Samaan tulokseen ovat tulleet Annals of Nutrition and Metabolism lehteen kirjoittaneet tutkijat: tämän hetkinen tutkimus ei ole tarpeeksi laadukasta jotta mitään johtopäätöksiä voitaisiin tehdä.
Mielenkiintoinen artikkeli tuli myös eräältä kollegaltani sähköpostiini, jossa todettiin että n. 4kk vauvan ferritiinitasojen ja aivojen myelinisaation välillä on positiivinen korrelaatio (Mercer et al. 2018).
Ajattelen itse niin, että jos perhe kokee jonkun tietyn asian (esim. ravitsemuksen) parantavan elämänlaatua ja että siitä ei ole lapselle haittaa, voi siinä olla ihan vissi perä juuri tämän lapsen kohdalla.
Jos lapsella on alhaiset rautavarastot, on anemia hoidettava joka tapauksessa, joten jos tälle lapselle on hyötyä siitä myös muuten, niin ihan mahtavaa. Tärkeää on (niinkuin Ilona Ritola blogissaan kirjoittaa), että rautaa syödään lääkärin tarkkailun alaisena. “Pohjoismaissa esiintyy poikkeuksellisen paljon geenivirhettä, jonka seurauksena elimistö saattaa kerryttää tavallista enemmän rautaa, niin että se on haitallista.”
Jäämme siis seuraamaan tutkimusta liittyen ferritiiniin. Olisi mielenkiintoista kuulla, jos sinulla on kokemuksia tästä aiheesta?
Liity yli 1000 terapeutin joukkoon lukemaan Katjan viikkokirjettä, ja saa vinkkejä omaan terapiatyöhösi, tietoa uusista terapia-alan kuulumisista ja paljon muuta kivaa!
